Astun sisään temppeliin. Ympärilläni leijuvat puhdistavien nesteiden tuoksut. Kuin suitsukkeet ne ympäröivät minut ja saavat asenteeni jännittyneeksi mutta samalla odottavaksi ja vastaanottavaiseksi. Oi kunpa synninpäästöni aika jo koettaisi! Mutta ei, vielä puoli tuntia on minun odotettava. Voin jo kuunnella kuinka rippihuoneissa papisto käyttelee synninpäästön välineitään. Istuudun alas ja tutkin pyhää kirjallisuutta, mutta tuskin voin keskittyä siihen.

Synti on painanut minua jo pitkään. Päivät ja yöt olen kärvistellyt synnin tuskissa. Miksi olen niin viehättynyt makeaan elämään? Pitäisihän minun tietää että synnintekoa seuraa väistämättä tuska ja kadotus. Jotkut ihmiset tuntuvat pystymään synnintekoon päivä toisensa jälkeen rukoilematta ollenkaan, mutta vaikka minä kuinka rukoilisin, jättää synti silti arpensa minuun. Se on väärin, mutta toisaalta, se on maailman laki. Niinpä sitten kävin synnintunnustuksessa, ja tutkittuaan minut läpikotaisin, valaistuaan minut valolla joka näyttää kaiken, pystyi pappi paikantamaan synnin aiheuttamat reiät ja käskytti minut synninpäästöön.

Vihdoin nimeni kutsutaan. On tullut synninpäästön aika. Astun rippihuoneeseen ja istun rippituoliin. Pappi ja hänen apupappinsa, pukeutuneina papiston valkoiseen asuun ja kasvomaskeihin, asettavat päähäni pyhät lasit ja sytyttävät tutkimuksen valon, joka polttaa silmiäni kuin oikeutettu viha. Kylmän rauhallisesti nuo naiset - harvan uskonnon papisto on niin naisvaltainen, mutta vaikkei minun kirkkoni ketään syrji, näin on vain käynyt - ottavat esiin instrumentit, joita itse Espanjan inkvisiokin olisi kadehtinut, ja käyvät töihin.

Synninpäästön tuskat ovat hirveät, vaikka he yrittävätkin helpottaa niitä kykynsä mukaan. Mutta ilman kärsimystä tässä maailmassa ei saavuteta mitään. Vähä kerrallaan he poistavat synnin jäljet minusta. Sen jälkeen nuo reiät paikataan. Olen taas uusi, kokonainen ihminen! Tuskankyynelten läpikin tunnen kuinka eheydyn, ei vain henkisesti vaan myös fyysisesti.

Lopulta synninpäästö on ohi. Ritualistisesti papit kertaavat pyhät puhtausmääräykset - ei ruokaa tuntiin ja niin edelleen - ja varoittavat minua synninteon vaaroista. Kyllä, olen saanut kimmokkeen muuttaa elämäntapani, tästä lähtien makea elämä ei ole minua varten - mutta sisimmässäni tiedän että tulen siihen taas sortumaan, ja tämä prosessi toistuu kerran toisensa jälkeen. En valita. Maailma ei ole paikka, joka olisi suuinniteltu valittajia varten. Kokonaan synnin arpia ei poistettu, joten minulle annetaan vielä uusi synninpäästön aika. Lähden pois ja maksan vielä kirkkopalvelijalle kolehdin. Pieni hinta isosta palveluksesta.

Lähden takaisin kouluun. Seuraavaan hammaslääkäriaikaan on vielä kaksi kuukautta.