Kesä on vuoden kauneinta aikaa,
Ja hieno on kokea kesäyön taikaa,
Auringon valaisu aamulla neljältä,
Kuikankin huutokin rannankin seljältä,
Ja ihmiset toisiaan hyvänä pitää,
Nuorison rakkaus itää.
Vaan kun tahtoisi nukkua vainen,
Kesäyö onkin kuin kuukautisnainen,
Yritäpä päästä sä unten maille,
Kun yö on jäänyt nyt pimeyttä vaille,
Kahdelta paistaa jo aivan täysillä
Eihän se sinulle ollenkaan käy sillä
Polttaapi nukkuvan simmuja valo
Ja myöskin häiritsee kuumuus ja palo,
Liian on kuuma jos itsesi peität,
Liian taas kylmä jos täkin pois heität,
Ja sitten kun vielä ne fögelit laulaa,
Tahtoisi päähän jo hakata naulaa,
Jokaisen linnun mä tahtoisin tappaa
Vähän myös säikäyttää juoppoa pappaa,
Joka päätti kolmelta laulamaan ryhtyä
Ja suurella äänellä naiseensa yhtyä.
Sängyssä kierit ja möyrit ja aherrat
Käsien turha on työssään pakertaa,
Runkattu kun on jo nelisen kertaa,
Ja silti on mielessä tissit ja revät,
Olisipa kohta jo syystalvikevät,
Ei ole kesä aikaa Suomen kansan,
Viimeinen rivi ei pääty loppusointuun.