Peilisalin lattia oli kirkas ja kiiltävä. Tanssiaisten pyörähdellessä ympärilläni tunsin vastustamatonta halua liukua lattiaa pitkin, mahdollisesti tehdä muutama piruetti ja huutaa, huutaa kuin kasakan lapsi isäänsä rangaistaessa. Epäilemättä tuo tukahdutettava halu kumpusi musikkaluonteestani jonka isoäidiltäni, suomalaiselta piikatytöltä, olin perinyt - quelle perdition! Onnistuin kuitenkin näin itseäni syyllistämättä olemaan, niinhän asemani Omskin varakuvernöörinä ja viiksekkäänä miehenä minulta edellytti.

Jylhä, siansilmäinen katseeni pyyhki tanssilattiaa, osuen välillä sorjan, nuoren neidon sukupuolisiin ominaisuuksiin - viehättävää! Sen kuitenkin kiinnitti yksi henkilö. Tuo irstas sukkubus, tuo maalattu Iisevel, tuo ranskalaisten huora! Kreivitär Fedorovna, yhtä häpeämättömänä kuin aina ennenkin, lipui valtaisassa valkoisessa puvussaan - kuinka tuo kasarmien kantanäky kehtasikaan käyttää viattoman neitosen väriä - pyyhkiessään kilpakosijoita kädenpuolestaan kuin isäsemme tsaarin hoviherrat mätänevää silkkiä kainaloistaan - lipuessaan kohti minua. Mikä julkeus!

Asemani velvoitti minut kuitenkin käyttäytymään ylhäisen tavoin. Tuo häpeämätön jalotar sanoi, keimailevaan sävyynsä, "Sergei Ivanovits! Olettepa tekin komeana miehenä!"

Sappeni kiehui, mutta pakottauduin vastaamaan "Kauneudellenne vetää vertoja vain viisautenne, ruhtinatar, ja sitä todellisesti olette älykkäillä sanoillanne osoittaneet." Päätin käyttää englantilaiselta herrasmieheltä oppimaani negaatio-strategiaa tähän jääsydämiseen kaunottareen, ja sanoinkin "On kuin teillä olisi miehen aivot päässänne!" Onneksi olin juuri ennen tanssiaisia räjäissyt rojuni hienostuneen tsheremissiprostituoidun - chercez la femme -suuhun ja pystyin ajattelemaan latkimastani votkasta huolimatta.

Näin kissapedon valtaavan hänen sielunsa hetken ajaksi mutta sitten myrsky tyyntyi. "Mies ei koskaan voi saavuttaa naista järkeilyn tai jumalanpelon lahjoissa - eikö näin sanonut suuri munkki Vissarion, Sergei Ivanovits?" sanoi tuo syntien Eeva ja katsoi minua viuhkansa alta samalla tavalla kun hän katsoi minua sinä yöllisenä kävelynä puutarhassa, perhosten tanssi, ruusujen huumaava tuoksu, peenikseni hänen sontaluukussaan.

Olin seota! Mistä tämä pieksämätön oli saanut tietoonsa maalaiskaisen syntyperäni? Valmistauduin opettamaan suunsanallisesti tuota vapiidia counteuta siitä, miten kasakat rankaisevat naisiaan, kun bolshevikit hyökkäsivät palatsiimme ja tappoivat meidät kaikki, kuten oikein onkin.

TATU OLI TÄMÄNKIN TEKSTIN TAKANA