Moi rakkaat Ihkut Suhmurat-blogin lukijat! Täällä on Tatu jota olette päivittämään kovasti kaivanneet. Kerronpa nyt, miksi en ole paskaa teidän niskaanne suoltanut teidän suureksi iloksenne ja riemuksenne. Totuushan on se, että olen ollut Ilosaarirokissa. Ihan vitun hauskaa on ollut.

Kerronpa teille seikkaperäisesti miten hauskaa. Lähdin rokkiin tosi seikkailumielellä, mikä tarkoittaa sitä että mukana ei ollut telttaa. En huolehtinut tästä kovinkaan paljon, sillä olin pirauttanut INTERNET-kaverille ja pyytänyt päästä sen telttaan, ja se suostui. Jee! Mutta eipä hätä tämän näköinen, kyllä kaikki vielä pilalle saadaan, sillä kyseinen henkilö päätti mennä väärälle majoitusalueelle - HETEROJEN Raviradan sijaan HOMOJEN linnunlahteen. Sika! No minäpä sitten menin Raviradalle silti, sillä siellä oli kavereita enemmän (niiden telttaan ei mahtunut, niitä oli jo siellä kolme kahden hengen teltassa.)

Elikkä siis toivoin että joku, mieluiten joku avoinjalkainen naisihminen, olisi voinut majoittaa Raviradalla minut telttaansa. No paskat, ainoa mitä sain siellä oli kokemus siitä miltä tuntuu kun sinulta pöllitään lähestulkoon nenän edestä mäyris. Ei ihan täysi mäyris, olin minä siitä jo muutaman juonut, mutta sanotaan nyt että mäyris oli koska se kuulostaa hienommalta. Perjantaina kyllä tutustuin hienoon ihmiseen nimeltä Aslak, joka oli Lapista ja kertoi minulle paitsi tarinoita turbojugendeista, noista Euroopan juggaloista, myös sen hemaisevan tosiasian että chileläisellä jokidelfiinillä on lähes samanlainen römpsötin kuin naisella. Kovasti tykkäsi Chilen jokidelfiineistä Aslak.

(Sinänsä varmaan ihan hyvä että pesää ei herunut - tämän viikonlopun yleisen karman huomioon ottaen kyseinen nainen olisi varmaan ollut jollain omituisella tavalla syntysukupuoleltaan mies JA tullut raskaaksi. Ei sitä tiedä millä tavoin voi Herra halutessaan ihmistä koetella.)

No, sittenpä kuitenkin kun ei paikkaa herunut niin lähdin viiden aikaan kävelemään vanhempieni luo Rantakylään (päivän tietoisku: Helsingin Sanomat on kertonut pääkirjoituksessaan että Joensuun Rantakylä on Euroopan musta piste ja maanosan ainoa slummiin verrattava asuinalue.) Siellä sitten nukuin lauantaihin asti, jolloin tulin takaisin leirintään ja sain huomata, että kaverini olivat kipeät. No, siitä huolimatta menin sitten popittelemaan Porcupine Treetä. Porcupine Tree oli muuten ihan saatanan hyvä. Rantakylään kävelin sitten taas, viisi kilometriä. Kivaa oli.

Nyt on sitten sunnuntai. Vielä en ole tehnyt mitään erikoista. Päivitän sutturablogia kaverin luona. Täällä olisi tarkoitus yöpyä. Kaverilla taas olisi tarkoitus järjestää jatkot. Jännää tulee. Huomenna on muuten kahdeksalta herätys. Yhdeksältä lähden junalla Tampereelle. Kolmelta olen perillä. Neljältä on tentti.

Se, että elämästä saadaan jännittävää, on vain järjestelykysymys.