Salaman lailla kiisi Pyllytär, tuo jalo oikeuden vasama. Tuulispäänä hän juoksi, jäntevien lihasten tanssahdellessa hänen säärissään, sykkien vihaa ja taistelunintoa. Hänen sormensa hyväilivät kiväärin vartta, kiväärin jonka hän oli jo ottanut selästään - sillä Tohtori Kauhun laboratorio oli jo lähellä ja epäilemättä tuolla hän saisi kohdata tuon varsin juveniliini lempinimen itselleen ottaneen miskreantin, jollei Tohtori Kauhu ollut jo luikkinut pakoon - mutta jos hän haluaisi kohdata Pyllyttären ja lopettaa tämän kaiken, miksi näin olisi?

Siellä Tohtori Kauhun laboratorio jo olikin. Tohtori ei kuitenkaan ollut ikkunassa, tietäen että Pyllytär tällöin raukkamaisesti mutta varsin pragmaattisesti olisi muitta mutkitta ampunut hänet, joten Pyllytär, pettämättömällä ajoituksellaan, loikkasi ikkunasta läpi. Lasinsirut kilisivät mutta yksikään niistä ei haavoittanut Pyllytärtä, ja tuossa tuokiossa suojelijattaremme oli jalkeillaan ja tähyili ympäristöönsä. Missä oli tohtori?

Ovi avautui paukahtaen, ja Pyllytär kohotti kivääriään ampuakseen siitä tulijan, mutta tuo tulija ei ollut Tohtori Kauhu. Valtava massa täytti oven, hirvittävä haju lehahti ilmoihin, mutta vasta tavasta, jolla Tohtori Kauhun kammottavan kätyrin kasvot kiiltelivät pystyi Pyllytär aavistamaan kuka hänen kimppuunsa nyt hyökkäisi. Se oli Kätyrimies!

Kätyrimies! Mustassa trenssitakissaan, päässään ruskea lierihattu, yllään repaleinen t-paita johon oli painettu susi, päällään mustat farkut jotka olivat jopa tuolle massiiviselle ilmestykselle liian isot, jalassaan tarrabuutsit ja kasvoillaan omahyväinen ilme, tuo huonoryhtinen niljake etoi Pyllytärtä. No, nytpä saadaan tällekin loppu, ajatteli rakastamamme koston enkeli, tähtäsi suoraan kasvoihin ja painoi liipasintaan.

Mutta ah ja voi! Aseen pesä ei toiminut. Miten tämä oli mahdollista, ottaen huomioon Pyllyttären obsessiivisen suhtautumisen aseen puhdistamiseen? No näin nyt kuitenkin vaan dramaturgisista syistä kävi. Kätyrimiehen ilmeestä tuli, jos mahdollista, vieläkin omahyväisempi ja hän puhkesi nauruun. "Pyllytär? Ennemminkin huikentelevainen Pillutar!" hän pilkkasi Pyllytärtä varsin käsittämätömällä sanankäänteellä. Samalla hän veti esiin kaksi katanaansa vyöstään.

Onneksi Kätyrimies ei ole mitenkään erityisen hyvä kätyri... mies, ja tälläkin kertaa sulavaksi tarkoitettu katanoidenveto päättyi siihen että toinen katana juuttui seinään ja toinen tipahti kätyrimiehen jalkojen juureen, ja seuraava asia minkä Kätyrimies tunsi oli Pyllyttären korkokenkä naamassaan. Selätettyään Kätyrimiehen Pyllytär istui hänen naamansa päälle kahareisin, mutta ennen kuin Kätyrimies pääsi kunnolla nauttimaan tästä harvinaisesta näystä Pyllytär oli ottanut yhden hänen katanoistaan ja asettanut sen hänen kurkulleen.

"Mpphpgbl?" kysyi Kätyrimies kauhun vallassa, mutta Pyllytär ei ryhtynyt leikkaamaan hänen kurkkuaan. Sen sijaan katana ajeli siististi Kätyrimiehen leukaparran pois. "MGAGAGEGEH!" sanoi Kätyrimies - tämä akti, jos mahdollista, oli haavoittanut häntä kuolemaakin vakavammin, sillä tuossa leukaparrassa piili hänen voimansa ja mahtinsa, tuo leukaparta antoi hänelle kaikki hänen voimansa. Jotka olivat oikeastaan aika pienet ja Kätyrimies ei ole Pyllyttärelle todellakaan mitenkään arvokas vastustaja, mutta kuitenkin, nöyryytys on tärkeintä.

Pyllytär nousi ylös. "Mistä tiesit leukapartaani kätkeytyvän mahdin?" sopersi Kätyrimies, ja Pyllyttären tarvitsi vain vastata:

"Voisi sanoa että minulla on portaat talossani."

Sitten Pyllytär potkaisi Kätyrimiestä kulkusille ja jatkoi matkaansa. Tohtori Kauhu olisi varmasti täällä jossain! Pyllytär olisi voinut kysyä Kätyrimieheltä että missä tohtori on mutta öh ei nyt vaan kysynyt. Tuliko selväksi?

LÖYTÄÄKÖ PYLLYTÄR TOHTORI KAUHUN? LOPPUUKO KAIKKI NYT? VOITTAAKO PYLLYTÄR? TÄMÄN KAIKEN VOITTE LUKEA SEURAAVASTA EPISODISTA "PYLLYTÄR VI: TOHTORI KAUHUN KUOLEMA."