Päätettiin jätkien kanssa perustaa seura. Okei, meillä kaikilla oli vähän sellaista pioneerihenkistä luontotaipumusta, joten aateltiin sitten tehdä jotain mitä muut ei ois tehneet. Meillä meni aika kauan tonkia läpi aineistot mutta aika pian me snaijattiin että mikä ois kova juttu: suolinkaiset ja muut sisäloiset.

Meillä oli heti aluksi aika iso riita siitä, että voitaisko me ottaa myös muut loiset beesiin. Jape oli vastaan, Petri puolesta, ja lopulta me oltiin Petrin puolella. Kun ei kerran oo seuraa satiaisille ja päätäille, niin nyt on!

Sitten me perustettiin seura, mutta jotenkinhan näitä piti harrastaa. Hogattiin sitten jokusen viikon kuluttua että ulostenäytteillä pääsis vaan johonkin asti, kun kerran ei oo loisia. Yksimielisesti me valittiin Jari meidän maskotiksi. Se oli lähdössä muutenkin kiertämään Välimerta, joten sen tehtäväksi tuli sitten syödä raakaa lihaa siellä reissussa. Me muut syötiin kaikkea muuta, mä pidin raa'asta kalasta, joku otti petoeläinten käsittelemätöntä lihaa, ja muuta pientä. Raaka lampaanmaksa oli kanssa pop.

Meillä meni aika kivasti. Esko sai trikiinin tosi nopeasti, ja me pidettiin illanistujaiset jossa me kateltiin kuvia siitä kun ne toukat koteloitui Eskon lihaskudoksissa. Me tiedettiin, et se ois Eskolle aika kivuliasta, mut tiede on tiedettä. Mä sain ihan perinteisen leveän heisimadon, eli ei mitään radikaalia. Se oli ollut yleinen mutta kyllä jengillä oli kyynel herkässä kun mä sitten yksi ilta otin raatetta ja se mato tuli ulos. Jumatsuigula et se oli pitkä! Petri oli lobannut aika tiukasti ulkoloisten puolesta ja me saatiin sit siltä kaikki pinnoiksi kummatkin täit ja satiainen! Satiainen oli tosi kova juttu, vaikka se onkin kuitenkin vaan se kolmas täi. Kaikki karvatuppitäit sun muut oli tietty ihan paperia, jengi sai ne aika sassiin kun ostivat mikroskoopit.

Yks tosi vaikea ennen Jarin paluuta oli ihmiskirppu. Se oli meinaan aika harvinainen. Meillä kävi kuitenkin flaksi kun me tehtiin Elukan kanssa kartoitusta näistä loisista. Yksi ulkopuolinen oli löytänyt ihmiskirppua Tuupovaarasta, ja me organisoitiin sitten seuraavana viikonloppuna ihan kunnon reissu sinne paikan päälle. Mussa ja taas Eskossa, joka oli tosin jo tosi huonossa kunnossa sen trikiinin takia, oli sit kirppuja seuraavana päivänä. Mulla on edelleen se näytepötkylä tossa pöydällä ja se on mulle tosi iso juttu.

Jari palas sitten parin kuukauden kuluttua reissusta ja voi kiesus mitä kamaa sillä oli! Suolinkaiset, kihomadot, maksamadot, you name it! Jari oli syönyt raakaa lihaa ja imeskellyt sormiaan - jos joka jätkällä olisi samanlainen intressi tähän touhuun niin me tiedettäisiin ihan sikana enemmän, mutta ajan kanssa mä kyllä uskon että homma etenee hyvin.
Jarilla oli varmaan tihein loisfauna mitä kukaan oli nähny, meinaan ihan älytöntä kamaa kuten malaria! Meiän oli aluksi vaikeeta keksiä että miten me saataisiin näytteet mutta sitten me hoksattiin että yhdellä Mirkulla oli koiran matokuuri, ja tietty sitten laksatiivit ja ihan perinteinen raate. Hyvin skulasi! Malaria katottiin verinäytteistä ja kyllä, sehän sillä oli. Jari oli aika laiha mutta onnellinen kun me näytettiin sille mitä kaikkee se oli hankkinu. Sillä oli pari jotain importti-eksoottista mutta me ei hirveesti välitetty niistä.

No, tätä hommaa on nyt pyöritetty aikansa. Esko kuoli jokunen kuukausi sitten ja se oli aika sääli, koska nyt täl hetkel kellään ei oo trikiiniä ja uusien jäsenten on vaikea saada sitä. Me funtsittiin että ensi vuonna vedetään reissu Etelä-Amerikkaan, jossa on jo kaikenlaisia piiskamatoja ja muuta kova... Näin se käy, aluksi homma on iisiä mutta tiedon kasvaessa tulee lisää haasteita kanssa!