Senaattori Everton henkäisi syvään. Oli tullut aika viedä vaalikampanja seuraavalle asteelle. Etelävaltioiden esivaalit lähestyivät kovaa vauhtia ja hänen julmanilkinen kilpailijansa, tuo kirottu kuvernööri Joshua Throckmorton, oli edelleen mielipiteenmittauksien kärjessä suurimmassa osassa tuota punaniskaista, kaljaakittaavaa aluetta. Senaattori Everton oli suvaitsevainen ihminen, ja hän ei miettinyt vain omaa etuaan halutessaan, että se keski-ikäinen, pulskahko valkoinen heteromies joka olisi puolueensa ehdokas seuraavaksi Amerikan presidentiksi olisi nimenomaan senaattori Everton. Ja ei missään nimessä tuo röyhkeä nousukas Throckmorton, joka eittämättä veisi maailman tärkeimmän kansakunnan tulevaisuuden alhon kaivoon!

Evertoninkin oli kuitenkin myönnettävä että jokin demoninen voima tuossa kirotussa populistissa oli jolla hän piti tämän seudun roskaväkeä ideologisessa kuristusotteessaan. Ei olisi mitään järkeä ryhtyä populistisemmaksi, kornimmaksi ja purutupakkaa syljeskelevämmäksi kuin Throckmorton. Oli etsittävä uusia keinoja vaikuttaa äänestäjäkuntaan. Ja näistä paras olisi Internet, tuo käymätön korpimaa jota Throckmorton edelleen mielessään kutsui "tiedon valtatieksi", tietämättä millaisia hysteerisiä ylireaktioita nuo sanat edelleen aiheuttivat siinä suuressa, vellovassa pesemättömässä massassa jonka mielestä Evertonin lakiehdotus joka kielsi jättimenestyspelin "Post-Apocalyptic Child Destruction Derby" oli hirvein fasismin osoitus sitten naissukupuolen ikiaikaisen käytöksen silmälasipäisiä miehiä kohtaan.

Niinpä tässä Everton sitten seisoi, tietokoneen ääressä, valmiina astumaan virtuaalimaailmaan. Everton mietti sitä ettei hän nyt varsinaisesti ollut astumassa mihinkään. Sen sijaan hän valitsi omalle virtuaalihahmolleen garderoobia, päätyen lopulta hillittyyn, pastellinväriseen vapaa-ajan asuun ja vaaleaan pukuun. Toivottavasti tuo nuori aasialainen naissihteeri ei ihmettele kovinkaan pitkään sitä miksi avatarani alusvaatteisiin kuuluu korsetti, pohti Everton, ja samaten ruoskia pohti tuo perverssi keski-ikäinen setämies myös. Mutta nyt tämän virtuaali-Kenin luonti oli valmis, ja vain nappulan painallus lähettäisi pienen virtuaali-Evertonin virtuaaliseen maailmaan, tuohon suosituimpaan virtuaaliseen maailmaan koskaan, 80 miljoonan ihmisen käyttämään, vapauden puutarhaan, paikkaan missä mikä tahansa olisi mahdollista, esimerkiksi se että taitavalla kampanjoinnilla ja "asioiden tajuamisella" opiskelijat etelävaltioiden alirahoitetuissa yliopistoissa saataisiin vaaliuurnille!

Everton painoi nappulaa.

Ei mennyt kuin kymmenen minuuttia kun Everton katsoi kauhun vallassa kuinka seitsenkulliset minotaurokset ja lähes alastomat kaksitoistavuotiaat japanilaistytöt (myös seitsenkulliset) ympäröivät hänen virtuaalista edustajaansa. Kauhun vallassa hän yritti liikuttaa tuota pientä miesparkaa, mutta ah ja voi! Näppäimistö on lihaville sormille joskus hankala käyttää, ja niin - suorassa televisiolähetyksessä - virtuaalinen senaattori Everton joutui antropomorfisen leijonamiehen julmasti perärööraamaksi.

Lakiehdotus keskitysleirien rakentamisesta hyväksyttiin viikon sisällä. Toiselle presidenttikaudelleen valittaessa Evertonin kannatus oli 65 prosentin yläpuolella koko vaalien ajan, ja hän pystyi käyttämään koko tehokkaan kampanja-ajan sen pohtimiseen, miten hassusti voivat jotkut maailman pikku tapahtumat vaikuttaa asioiden ja historian suuren vuon kulkuun.

TATUN PIENI TARINA!!