Lihavuuteni on vuolasta, ylitsepursuavaa. Jokainen sopukkani velloo ja vatvoo rasvan seurauksena. Kätenikin liikuttaminen on herkuleaaninen uroteko, ja olen varma että jos kaikki tämä silava poistettaisiin kehostani alta paljastuisivat lihakset jotka ovat niin timmit että niille voisi tasapainottaa kolikkoja, niin loppuunsa asti hiotut että niiden värähtelyjen hienovarainen, huomaamaton ääni kostuttaisi naisen kuin naisen aina viidensadan metrin päästä. Sillä jo tämän paunamäärän hilaaminen vessaan ja takaisin vastaa puunhakkaajan päivän työpanosta. Mutta kukaan ei huomaa tätä adonismaista kehoa koska sitä peittää valtava vuori sianpotkaa kalorimuodossa.

Miksi olen näin lihava? Ken tietää. Jo lapsesta asti olen ollut erilainen kuin muut. Jos sain päiväkodissa raivokohtauksen, eivät hennot pienet opettajatytöt saaneet minua kannettua vuoteeseen, ja koulussa sain vapautuksen liikuntatunneilla koska ainoa keino liikuttaa minua oli läskiskootteri. Nämä edut olivat ei-aivan-huomaamattomia syitä siihen, että päätin jatkaa lihomista. Onhan lihominenkin ihmisen keino voittaa luonnollisen ulkonäkönsä esteet, aivan niinkuin tatuointi, anoreksia ja akne. Yläasteelle tultaessani vein jo kymmenen pulpetin tilan luokkahuoneestani ja talvella ei parannut pukeutua valkoiseen etteivät pienet lapset erehtyisi luulemaan minua lumikeoksi ja harrastamaan pylly-liu'untaa.

Nyt olen siis urani lakipisteessä. Asunani minulla on armeijan puolijoukkueteltta. Asujaimena minulla on sirkusteltta - tavallisissa taloissa on "ovia" ja "huoneita" ja muita kokoisiani ihmisiä haittaavia inkonveniensseja. Ja sirkustelttaan mahtuu kaikki mitä tarvitsen, lukuunottamatta ruokavarastojani jotka ovat toisessa sirkusteltassa. En peseydy - hiki joka valtoimenaan virtaa ruhostani pikkusormeanikin liikauttaessani on kuin kehoani hivelevä suihku, ja muutenkaan minun ei tarvitse nähdä ihmisiä koska ihmiset eivät tule lähelleni, peläten että syön heidät. Turha pelko! Eihän sellainen ruikula lievittäisi huutavaa nälkääni kuin korkeintaan puoleksi tunniksi.

Penistäni en ole koskaan nähnyt, ja itse asiassa ainoa syy miksi olen varma sukupuolestani on se että joskus tunnen parransängen kasvun sitovan kymmeniä leukojani yhteen. Epäilemättä tämä aiheuttaa tulehduksia, mutta miksi huolehtisin? Ihonihan on makuuhaavojen muutenkin peittämä, ja ne muodostavat suojakuoren joka on paksumpi kuin mikään panssari. Naiset eivät minua kiinnosta, ja saan kaiken tarvitsemani seksuaalisen vapautuksen siitä, että hölskyttelen lihavaa ruhoani tavalla, joka saa alavatsani poimut hyväilemään erektaalia miehisyyttäni.

Olen lihava ihminen.

Mutta Azerothin taikamaailmassa olen, joka päivä, kuudentoista tunnin ajan, kaunis tanssiva yöhaltiatar.

TATU SENSIJAAN ON MELKO LAIHA