Hej på er täältä nahkasohvan sikarinkäryisistä syvyyksistä! Minä olen Netti-Patu ja olen tullut kertomaan teille, miten Suomen maan sivistyksellinen taso pidetään yllä! Teille ugreille lieneekin jo Herrgårds-Akvavitin selvää se, että alkeellinen oppimismekanisminne käynnistyy vain kivulla ja säryllä, joten ottakaa tukeva purenta alahuulestanne tai antakaa mojova isku polvilumpiollenne, sillä nyt teidän mongolinen pikku hermorunkonne täytetään opilla!

Kuten ne teistä, joiden aivoverenkiertoa säännöllinen ratsupiiskan sivallus "på baken" on vetristänyt jo nuoresta ovat ehkä huomanneet, minä pidän aivan erityisesti siitä, että viimeisessä Harry Potter -kirjassa kuolevat bland andra Harryn pöllö, Fred Weasley ja Dobby sekä päiväkävelyistä, joiden aikana mongolidinen ugri jos toinenkin kokee joko ajattelun tason nousua tai eläimellisten viettiensä lopullisen tyrehtymisen herrasmiehen työkalujeni auttamana!
Aivan erityisesti katukuvaa siistii jalopuinen kävelykeppini, joka keinuu yleensä sorsannokkansa varassa vikunjaisen arkipukuni hihalla, vaikkakin on muodoiltaan vain kalpea varjo germaanisesta Peter-Niklaastani. Peter-Niklaan mainitsen, koska minun on tässä vaiheessa aivan ehdottomasti tunnustettava, että toisinaan herrasmiehelle täysin sopimattomasti ryhmysauvani kalahdus kalloluuhun ja tästä seuraavat aivo-selkäydinnesteen pako ja pitsinrei'istä pulpahtelevan eläinrasvan hidas mutta varma valuminen kohti asfalttia saavat hänet sykähtelemään riemusta. Siksi onkin aivan ehdotonta, että klubilla minua odottaa viidakolta tuoksuva ja öljytty afraasialaisnaaras, jonka lammasmainen ja rodullisen ylemmyyteni tunnustava katse sallivat hänen olla suuren valkoisen metsästäjän trofee! Perin lammasmainen on myös tapa, jolla Harry Potter jälleen pelastaa päivän ja surmaa lordi Voldemortin tämän omalla, kimmonneella kuolonkirouksella! Hänen kohtalonsa on silti vähemmän lammasmainen kuin Mad-Eye Moodyn ja Rufus Scrimgeourin, joiden tyhjänpotkaisut kuitataan yhdellä lauseella!

Noituudesta puheen ollen aivan erityisen kammottavalla tavalla ugrilainen verenperintö ja siitä seuraava älyllinen vajavaisuus manifestoituvat nuorissa "naisissa", jotka ovat ensin turvottaneet itsensä sulomuotoja suosimattoman geeniperimänsä ja sokerin ja rasvan voimalla poskipäiden, rasvapoimujen ja selluliitin muodostamaksi homogeeniseksi massaksi. Lisäksi ne vielä ivaavat koko sivistynyttä maailmaa puuteroimalla traanisen nahkansa ja verhoamalla sen pitsiin ja samettiin, joiden väleistä tuo irstas aine työntyilee esiin kuin muistuttaen jokaista elävää sivistyneistön edustajaa siitä, miten näiden elämän irvikuvien koko kansa sikiää ja tursuilee jokaisesta iljettävästä raosta auringon alla, ellei sitä fyysisellä kivulla pidetä kurissa ja nuhteessa. Ei, Harry Potter ei kuole. Tai kuolee, mutta palaa henkiin 20 sivua myöhemmin. Dumbledore ei palaa. Siksi ja vain siksi minä kuljen iljetyksen uhallakin vaientamassa tuota hyllyvää massaa ja laskemalla sen veret asfaltille, jolta haihtuessaan ne muistuttavat minua tehtäväni tärkeydestä. Joskus täytän sen rakkaalla kepilläni, joskus helmiäiskahvaisilla pistooleillani ja joskus lemmikkioselottini joutuu pidättäytymään oksentamasta ja upottamaan leukansa tuon sonnan kaulavaltimoon. Lemmikkikäärmettä minulla ei ole, toisin kuin lordi Voldemortilla jonka matelija surmaa Severus Snapen puremalla niskaan.

Ja kun päivä laskeutuu nimeltä mainitsemattoman Helsingin edustan saaren, jossa nimeltä mainitsematon klubi pitää majaansa edustalle, voin tuntea nenässäni kuinka konjakin huurut huuhtovat asfaltilla kuivuvan maavalaan viemärinesteen käryt pois herkistä nenäonteloistani ja butaanisytytin jo hellii sikarin kärkeä tarjoilijan asiantuntevissa käsissä. Luotettava kävelykeppini lepää isäntänsä tavoin polvellani, vaikkakaan ei nauti viidakontuoksuisten pikku kätösten varmoista otteista hartialihaksissa - hänellä kun ei sellaisia ole - eikä maailman kauneimman saariston, jonka alkuperäinen ylväs kansa puhuu maailman kauneinta kieltä, auringonlaskusta. Hetken aikaa elämä on kaunista kuin Harry Potterilla, joka 19 vuotta seikkailujensa päättymisen jälkeen on saanut kolme lasta Ginny Weasleyn kanssa. Verenperinnöltään jalot, tätä hieroglyfistä kieltä uhmanneet lukijat voivat tuntea syyllisyyttä, jos eivät jo tavallani kanna huolta "vårt landin" sivistystasosta. Teille muille riittää tietää, että olette ansainneet kaiken mikä suomuiseen siperialaisniskaanne langetetaan.

Lukija, syvenny tähän tarinaan niin tunnet olosi oudon levottomaksi.

P.S. Harry Potter kuolee 56-vuotiaana alkoholismin aiheuttamaan elimistön yleiseen pettämiseen! Tätä ovat edeltäneet impotenssista aiheutunut avioero ja yhden lapsen ajautuminen laitoshoitoon sen jälkeen, kun Harryn pillerihumalassa suorittama kurinpalautus johti aivovaurioon ja henkiseen kehitysvammaisuuteen!