Taksikuski katsoi peiliin uudestaan. Kyllä, takapenkille oli ahtautunut kolme miestä, mutta pelkääjän paikka oli tyhjä. Taksikuskia hieman hämmensi mutta hän ei kuitenkaan onnistunut tarkalleen tajuamaan, että mikä noissa kolmessa vanhassa miehessä oli niin hämmentävää. Sadepisarat ripeksivät lohduttomasti tuulilasille, ja pyyhkijät oli kytketty Auto-asentoon. BMW:n tuulilasinpyyhkijät olivat erinomaiset.

"Noh... Mihis otetaan suunta", kakoi taksikuksi. Hänen suunsa tuntui kuivalta. Takapenkin herrat katselivat toisiaan.
"Josko Seurasaareen päin. Siellä oli niin miellyttävää kävellä", vastasi kaljupää.
"Tuskin, tuskin", kommentoi toinen - suoraan pystymetsästä repäisty maajussi, paita ja housut repaleisina ja parta ruokkoamattomana. "Miten olisi kapakka. Vaikka Fennia tai Seurahuone."
Kolmas nyökytteli hetkisen. "Ehei. Huonoja ovat. Kotona on parasta."
Miehet hiljenivät. Renki tunsi olonsa orvoksi.
"Noh, mihis nyt... Ei ole koko iltaa aikaa miettiä, kellokin lähentelee jo yhtä...", aloitti hän, jolloin kaljupää ojentautui eteenpäin ja tarttui häntä olkapäästä.
"Kuules, me mennään jokaiseen. Aloitetaan Seurasaaresta. Me hoidamme maksupuolen."

Taksirenki kaartoi pois Rautatientorilta ja kääntyi näppärästi Mannerheimintielle, jatkaen suoraan kohti Töölöä. Kaljupää katseli ulos ja katuvalot kimmelsivät hänen silmälaseissaan.
"Ajat muuttuvat. Ennen oli helpompaa, ei tarvinnut liikaa miettiä ja op... otti... oppi..."
"... optimoida", auttoi kolmas vanhaherra viikset väpättäen. "Optimoida on se sana!"
"Niin juu. Optimoida. Asiat hoituvat kun käski, välillisesti tai ei."
Keskimmäinen, alan miehen näköinen ukkeli, korotti ääntään. "Ei perkele, ite tarttee tehdä. Ei hoidu asiat näin. Hyvä jos teille sukset jalkaan pistettäisiin ja Kö..."
Kaljupää riehaantui. "Hiljaa siinä! Minä hiihdin suurempien nimien kanssa kuin mitä sinä osaat edes tavata. Koskaan en jäänyt kakkoseksi itselleni, aina meni hyvin."
"Kannattiko tuo riehuminen sitten lopulta, minä kävelin vain", sanoi kolmosherra lempeästi. "Ajatus juoksee kävellenkin, tie vie kauas ja mieli, se lentää saa."
"Kannatti, perkele", puuskahti kaljupää pahantuulisesti ja hieroi leukaansa. "Asiat hoituivat ja muut ottivat vastuun. Katso nyt tätä touhua. Kuka ottaa vastuun. En ainakaan minä."

Taksikuski ei tiennyt, miksi hänestä tuntui niin oudolta, mutta vanhojen kärttyisten setien kuunteleminen oli mukavaa. Parempaa kuin liikennevaloissa seisominen, tuumi hän, ja luikahti vikkelästi vanhoilla vihreillä Meilahden risteyksen läpi kohti Munkkiniemeä.

"Itse tein", örisi nyt Ruokkoamaton. "Otin hommat omiin käsiin ja oikeutta jaoin, eikä kannattanut se. Jumalaa en pelännyt. Olisi kannattanut. Perkele. Pääsis vaan pois täältä helvetin perslävestä takaisin metsään. Sopisi kaikille. Sullekin siinä", karjaisi hän viimeisen sanan ja tökkäisi kolmosukkoa rintaan. Tämä puuskahti ärtyneesti.
"Mokoma sika. Minä olen metsäni kulkenut, läpi ja kautta aikain, hei, onko tämä se Seurasaari?"

Taksikuski hidasti Seurasaaren sillan tyvelle. Oli hyvin pimeää ja kylmää ja kolme herraa nousivat autosta. "Erilaista on", totesi taas kaljupää.
"Ois kirveelle töitä", vastasi ruokkoamaton.
"Tai kynälle", sanoi kolmas.
"Otetaas se pullo esiin ja pistetään nämä helsinkiläiset taas kerran kyykkyyn", komppasi nyt ruokkoamaton.
"Ennenkin on tehty", sanoivat kaljupää ja vanhasetä yhdestä suusta ja nauroivat makeasti.