Lopulta terveysviranomaiset saivat suljettua Bar Helvetan, mutta onneksi minulle oli jäänyt tuuhea tukku massia taskunpohjalle, joten pääsin suunnittelemaan uutta projektiani. Tämä proggis olikin alkanut muotoutua jo baarin ajoilla. Ihmiset kärsivät ilmiselvästi baarissani, he kärsivät niin maan helvetisti, mutta miten heidät saisi kärsimään lisää? Asiakaskuntaa ei voinut enää pahentaa eikä yleisilmettä rumentaa, joten salaisuuden oli oltava viinassa. Vaikka olinkin taiten valinnut viinakset siten että ne olisivat pahnanpohjimmaisia, olemassa olevat panimot siltikin pyrkivät loppujen lopuksi tuottamaan liikaa mielihyvää minun pirtaani. Oli luotava uusi viinamerkki, viina joka tuhoaisi tuhansien ihmisten kiintymyksen ja rakkauden alkoholiin lopullisesti. Vina Helveta!

Kävin töihin. Minun oli huolellisesti mietittävä Vina Helvetan joka osa-alue tasapainoon. Siinä piti olla tarpeeksi voltteja että saisi aikaan kunnollisen kännin jonka aikana ihminen onnistuisi häpäisemään itsensä maksimaalisesti, mutta se ei saanut olla niin vahvaa että juoja sammuisi liian aikaiseen. Pitihän hänen kärsiä Vina Helvetan hirveydestä koko ilta ja yö ja tuottaa pahaa oloa paitsi itselleen myös lähimmäisilleen, niin paljon kuin mahdollista. Lopulta päädyin oivaan ratkaisuun, jossa Vina Helvetaa myytäisiin viidessä erilaisessa pullossa joissa jokaisessa oli vähän eri vahvuudet mutta jotka kaikki näyttivät ja maistuivat aivan samalta - turha yrittää siis säännöstellä mitenkään juomisiaan, kännistä tulisi joka tapauksessa liian kova tai laskis alkaisi liian aikaisin!

Maku oli toinen tärkeä pointti. Eihän viinaa maun takia juoda mutta kyllä pahalla maulla vitutus saadaan aikaan. Vina Helveta maistuikin melko tarkalleen hedelmäiseltä, kirkkaalta ja pehmeältä makkaralta, sivujuonteena ollen tammitynnyrissä kypsytetty norsunoksennus sekä sukka. Nerokkaana keksintönä viina ei maistunut juodessa juuri miltäkään ja maku nousi uumenista vasta jälkimakuna, joka hiljalleen pääsi oikeutukseensa ja viipyi suussa minuutteja - näin aiheuttaen vastustamattoman tarpeen juoda lisää. Vina Helvetaa ei myöskään voinut miksata yhtään mihinkään, koska jokainen sekoitus maistui tarkalleen siltä että joku toinen sekoitus voisi olla parempi. Mitä enemmän muutakin viinaa saisin Vina Helvetan avulla pilattua, sen parempi!

Totta kai viinaan oli sekoitettu kaikenlaisia kemikaaleja. Mukana olivat ne vanhat kunnon epäpuhtaudet jotka aiheuttivat kauhean darran joka alkoi jo hyvissä ajoin ennen sammumista, ja totta kai Vina Helveta sai ihmisen myös nolaamaan ja mahdollisuuksien mukaan myös paskomaan itsensä, mutta kaipasin jotain vielä enemmän. Halusin nousta korkeammalle kuin muut paskaviinat, lentää viinapilvien yläpuolella viinalinnun tavoin!

Lopulta kontaktien - eräs amerikkalainen pöytäduunissa ollut agentti jolle olin Helvetan aikana välittänyt sukupuolitautisia prostituoituja - kautta sain CIA:n kehittelemiä troppeja jotka olivat kuin tarkoitukseeni luotuja. Eräs, jolla alun perin yritettiin surmata Fidel Castro, aiheutti aggressiota jotka kohdistuivat erityisesti lasiesineisiin, kuten pulloon. Toinen taas sai aikaan muistinmenetyspuuskia, ei niin etteikö ihminen muistaisi kaikkia niitä asioita mitä oli kännissä tullut tehtyä vaan sen että hän unohti mikä viina ne oli aiheuttanut. Sillä eihän se käynyt laatuun että ihminen jättäisi Vina Helvetan oston vain yhteen kertaan, ja kun pullokin oli rikki muistamiseen ei ollut mitään keinoa. Erikoisominaisuutena Vina Helveta sai miehet näyttämään naisilta kolmen aikaan aamuyöstä ja toisinpäin.

Vina Helvetaa markkinoitiin halpaan hintaan ja pullossa oli vetävän näköinen logo, joten kauppa kävi kuin siimaa. Mainostaminen jäi puliukkojen työksi, sillä nämä alan veteraanit kyllä tiesivät miten kännissä tulee käyttäytyä niin että nekin jotka Vina Helvetaan eivät olleet tarttuneet pääsisivät nauttimaan sen tuomista eduista. Pian näin rikottuja pulloja jotka tunnistin omikseni siellä sun täällä. Mieleni oli tyyni ja kirkas. Nautin saavuttamastani niskavoitosta pienellä lasillisella omenamehua.