Aamulla Maija heräsi, kuten ihmiset nyt normaalisti tekevät, eli heräävät. Aamuisin. Paitsi jos käyvät yötyössä tai ovat hulluja kuukkeleita jotka vain pomppivat klubeilla aamuun asti.

Elikkä. Niinpä Maija heräsi. Kuinka ihanainen aamu, linnut liversivät, ruoho vihersi, Maijan varpaita kihersi, eli kaikki oli tosi hyvin! Maijalla oli vaaleat hiukset kuin kerubilla ja punaiset posket. Hän juoksi ulos tekemään kärrynpyöriä. Metsästä juoksi kaunis kauriinvasa, sellainen bambi, jota Maija paijasi. Kaikki oli ihanaa!

Sitten Maija kävi nopsaan keräämässä pari omenaa, hieman mansikoita ja muuta paskaa. Hän teki myös voileipiä ja otti mukaan lasipullollisen Mansikki-lehmästä lypsettyä maitoa. Hän aikoi lähteä kylälle ostamaan silakkalaatikkoa, koska äidillä oli nimipäivä ja äidin lempiruokaa oli silakkalaatikko mutta ei äiti silakoita mistään saanut ehei. Niin hyvä tyttö oli Maija.

Maija lähti kävelemään pientä tietä kohti kylää. Äkkiä takaa tuli auto, joka jarrutti kohdalla. Tummennettu ikkuna aukesi.
"Kylälle menossa?", kysyi ajaja, vanhempi rouvashenkilö.
"Jeps!", vastasi Maija. "Mukava kävellä polulla!"
"Noh, niin minäkin", sanoi rouva. "Hyppää kyytiin!" Takaovi aukesi, ja Maija epäröi ihan vähäsen vaan ja meni sitten auton kyytiin. Ihanat penkit, pehmeät ja nahkaiset. Maijasta olisi ollut hirveän mukavaa jutella rouvan kanssa mutta rouva puhui vain kännykkään. Ihan pian oltiinkin kylällä.
"Olitpa nopea!", sanoi Maija.
"Niin olin!", vastasi rouva. "On katsos kiire!"
"Kiirekö? Mihin!"
"Kauppaan!"
"Miksi?"
"Notta olisi nopeammin kotona!"
"Miksi!"
"Koska kotona on kivaa!"
Ja niin Maija jäi pois kyydistä ja katseli mietteliäänä auton perävaloja.

Hän käveli kauppaan ja leikki kulkusilla ja millä lapset nyt leikkivätkään mistä vitusta minä sen tietäisin koska vihaan lapsia ja haluan unohtaa olleeni lapsi mutta enivei, Maija meni kauppaan. Siellä hän käveli myyjähenkilön luo.
"Hei!", sanoi Maija.
"moi", sanoi myyjähenkilö
"Silakkalaatikkoa!"
"venaa mä en ehi"
"Mikset?"
"ei oo mun duuni venaa mä soitan"
Ja myyjähenkilö soitti puhelun. Pian paikalle tuli toinen myyjähenkilö.
"halusitsä jotain"
"Joo! Silakkalaatikkoa äidille! Koska äiti on..."
"okei tuu tänne silakkalaatikot on tuolla mä en ehdi nyt jeesaa"
"Mikset?"
"koska on muita hommia"
"Miksi?"
"koska se on mun duuni"
"Miksi?"
"et pääsis nopeemmin veks"
"Miksi?"
"tää on kato tätä nykyajan johtamista"
Ja niin myyjähenkilö meni matkoihinsa ja Maija osti silakkalaatikkoa.

Kaupan ovella hän törmäsi, tai melkein törmäsi, no osui kuitenkin, herrasmieheen jolla oli iso maha ja kultakello ja kaikkea muutakin hienoa.
"Hups! Nuori neiti katsoo mihin menee!"
Maijaa harmitti juuri sillä hetkellä jokin ja hän halusi leikkiä.
"Hei, leikitkö minun kanssani, setä?", kysyi hän.
Setäihminen nauroi. "en leiki"
"Mikset?"
"katsos minä en ehdi minun pitää tehdä laskelmia"
"Miksi?"
"jotta huominen sujuisi hyvin"
"Miksi huominen?"
"katsos kun lasken ja suunnittelen jo tänään huomisen ja huomenna ylihuomisen et seteraa et seteraa niin lopulta minulla on asiat todella hyvin"
Maijan silmät pyöristyivät. "Ihanko totta?"
"kyllä näin on lapsonen ja lopulta kun olen suunnitellut kaiken ei minun tarvitsekaan enää tehdä mitään otapa tästä kynä ja paperia minulla on näitä paljonkin nyt minun täytyy mennä koska heh heh pitää tehdä vähän suunnitelmia ja minulla on palaveri"

Maija käveli ajatuksissaan kotiin. Hän antoi äidille silakkalaatikon. Illalla hän meni aikaisin maate, tänä iltana hän ei leikkisi bambin kanssa. Auringonlasku oli kaunis, ja äiti kyseli, josko Maija tulisi ongelle kanssaan.
"Maija! Tule jo! Porsas on karannut, ja minä ajattelin tehdä kaarnalaivan!"
"en tule nyt äiti minä teen suunnitelmia huomista varten jotta huominen olisi tehokkaampi kuin tämä päivä"