Kone. Siinä sinä seisoit. Kaupungin keskellä. Harmaana, henkilöttömänä, mutta silti uhkuit pahuutta, tiesin sen. Muut ihmiset tässä kaupungissa eivät ymmärrä kun kerron kuinka sinä olet paha. Heidän mielestään sinä olet hyvä. Jopa pyhä. He ovat lampaita. Lammassaa. Elektronisia lampaita, joista androidit näkisivät unia, mutta täällä ei ole androideja, on vain kone.

Siinä sinä raksutat. Mutterisi heiluvat ja viisarit pyörivät ja rattaat liikkuvat. Leikit niin hyväntahtoista. Näen fasadisi läpi. Sinua pidetään viisaana. He luulevat että kone tietää kaiken ja kone antaa kaiken ja mennään vittu koneen luokse ja pussataan sen kiiltävää persettä jota sillä ei edes ole! Minä en siihen alistu. Usein yrittävät saada minua mukaan. Kertovat että mennään katsomaan konetta, joo, mennään vaan, vähän konetta katsomaan, ihaillaan konetta ja kumarrellaan ja höpistään. Minä en niin tee. Yksin jään huoneeseeni runkkaamaan vihaisesti.

Miksi olet niin pyramidin muotoinen ja paha? Miksi päälläsi kiiluu silmä, katsoen meitä kaikkia? Mutta se silmä ei näe mitään, se silmä on sokea, ja siksi minä voin tulla lekani kanssa ja raivota sinua vastaan. Raivota konetta vastaan. Olen ihmiskunnan soturi ja tuhoan sinut vaikka siinä menisi ikuisuuteni. Se on palvelukseni koko kaupungille, ja vaikka he eivät sitä ymmärrä, eikö suurin palvelus ole se joka on välttämätön ja joka on tehtävä vaikka se johtaisi siihen että kuolet katuojassa pennittömänä ja unohdettuna?

Joten yön pimeydessä minä tulen. Kukaan ei sinua vartioi. Kaikille se olisi liian pyhäinhäväistys, loukata konetta, mutta ei minulle, minulle se on ylväs ja suurenmoinen teko. Päälleni olen kiskonut nahkahupun, trenssitakin ja tarrasaappaat. Se olkoon koneentuhoamisasuni. Sellaisessa asussa mitä tahansa tekee ilomielin, riemusydämin ja hikoillen.

Joten tässä minä tulen. Ja kohotan lekani ja lyön. Ja lyön ja lyön ja lyön. Metalli taipuu. Minä nauran. Valtaisa räminä herättää kaikki ja he tulevat katsomaan, hiljaa, äänettä. He eivät tunnista minua, he eivät tee mitään minut pysäyttääksensä. Kyllä! Isku iskulta tunnen kuinka murran sinun valtasi! Kohta! Kohta! Kohta

Kohta

Kohta minua alkaa väsyttää. Perkele kun olet iso. Eihän tässä jaksa lekaa heiluttaa. Olisiko pitänyt ottaa puskuriauto tai joku? Ehkä räjähteet olisivat auttaneet? Mutta räjähteillä on aika vaarallista leikkiä eikä puskuriautoonkaan taida minulla olla ajokorttia. Ja siinä sinä möllötät, korkea kuin kerrostalo. Hmm. Ehkä tämä ei ollutkaan erityisen älykäs idea. Kyllä, minua tosiaan väsyttää. Etenkin oikeaa kättä ramaisee jotenkin tosi oudosti. Onpas tämä leka painava. Ja sitten huomaan miten vähän vahinkoa olen saanut aikaiseksi.

Vittu.

Menen kotiin ja masturboin vihaisesti.