Pieni Koira heräsi kovaan ääneen. Ulkona paukkui ja pamahteli! Pientä Koiraa alkoi pelottaa, jalat vapisivat ja häntä vetäytyi koipien väliin. Pelokkaasti kyräillen se hiipi hiljaa sängyn alle ja kuunteli sitten räjähdysten ja ammuskelun ääniä. Sitä kauhistutti tämä täysin. Hirvittävää, vinkui se hiljaa ja pissasi alleen.

Parin tunnin päästä Pienelle Koiralle tuli nälkä. Ulkona yrisi edelleen. Se kipitti kiireen vilkkaa keittiöön, missä ei ollut Isäntää. Eikä makuuhuoneessakaan! Eikä olohuoneessa. Pientä Koiraa alkoi itkettää. Oliko se jätetty yksin? Nyt hänet oli hylätty! Se käveli varovaisesti eteiseen ja huomasi, että ulko-ovi oli auki ja Isännän vaatteet olivat epämääräisessä mytyssä oven ulkopuolella. Se nuuski niitä hetken ja vikisi hiljaa. Sitten se livahti rappukäytävään ja, silmät melkein päästä pullistuen, hyppi keskittyneesti rappuset alas. Ulko-oven tilalla oli iso reikä, joka haisi omituiselta, pistävältä.

Pieni Koira kurkisti varovaisesti ulos. Vasemmalla oli katu, jolla leijui savua ja juoksi ihmisiä pitkät kepit käsissään. Pieni Koira heilautti varovaisesti häntäänsä, tuollahan olisi varmaan ystäviä! Mutta voi Pientä Koiraa! Yhtäkkiä yksi ihminen kohotti pitkän kepin ja siitä lähti hirveä ääni! Pieni Koira pissasi jälleen alleen ja lähti juoksemaan sitten oikealle, jossa oli myös katu.

Vastaan tuli hirviö! Se oli hirveän iso, rämisi ja kolisi, sillä oli pitkä nenä ja se haisi hirvittävältä. Ei jalkoja ollenkaan, huohotti Pieni Koira paniikissa, ryömii kuin etana ja paukkuu! Hirviön nenästä tuprusi liekkejä ja savua. Pientä Koiraa pelotti hirvittävästi ja se kääntyi ympärille ja juoksi sittenkin ihmisjoukkoa kohti. Parempi ihmiset kuin hirviö, mietti Pieni Koira, ja haukkui säälittävästi. Sillä oli hirvittävän ikävä Isäntää! Ja nälkäkin oli Pienellä Koiralla.

Takana pamahti ja päällä räsähti. Jotain pehmeää tippui Pienen Koiran päälle. Paniikissa se murisi säälittävästi ja tempoili eestaas. Se sai tungettua päänsä ulkoilmaan ja huomasi, että sen kaulapantaan oli tarttunut kangas, punainen. Pieni Koira päätti juosta pakoon kangasta, mutta kangas ei lähtenyt.

"Katsokaa, toverit! Seuraatkaa tuota koiraa!", karjui joku ihminen pahalla äänellä. Pienen Koiran jalat kipittivät hirmuista tahtia. Se halusi pakoon, syliin! Jossain olisi pakosta joku joka paijaisi pienen koiran mahaa, ja antaisi namia, ja suojelisi isoilta Pahoilta Koirilta, ja pitäisi sylissä. Pieni Koira itki miettiessään miten väärin kaikki olikaan. Kangas oli edelleen kiinni siitä. Takaa kuului saappaiden töminää.

Pieni Koira vilisti pitkin tietä. Ihmisjoukko takana lauloi jotain. Hirveätä pamahtelua ja kovia, pelottavia ääniä kuului joka paikasta! Pieni koira juoksi hurjaa vauhtia pakoon pahaa maailmaa. Kadun päässä oli Suuri Talo, johon Pieni Koira ei koskaan ollut mennyt. Nyt se juoksi sen portaita kohti.
"Se on vallankumouksen koira", huusi joku. "Sortajat kaatukoot!"
Pieni Koira juoksi Suuren Talon portaat ylös ja pissasi alleen. Siitä tuntui että kohta olisi pakko päästä johonkin turvaan. Epätoivo valtasi Pienen Koiran alaa. Ensin sitä jahtasivat Suuret Koirat, sitten Kissat ja nyt Hirviö ja Ihmiset! Pieni Koira livahti aukirevityn oven välistä sisään saliin ja juoksi paniikissa pitkin suuren salin seinämiä, uikuttaen surkeasti. Punainen kangas lepatti sen perässä.

Ovi potkaistiin auki. Pieni Koira oli pyörtyä, mutta haistoi sitten ihmisen. Se nuuski kauhuissaan maata ja huomasi lopulta miehen kengät. Mies oli piilossa patsaan takana ja kurkki peloissaan ovelle päin! Pieni Koira ilostui, vihdoinkin ihminen! Se alkoi haukkua ja pomppia miestä vasten.
"Hiljaa, jumalauta", kalpeni mies ja puristi patsasta valkein rystysin. Väkijoukko jolla oli pitkät kepit harppoi sisään. Pientä Koiraa pelotti nyt ihan hirveästi, ja se haukkui lujempaa.

"Katsokaa! Vallankumouksen koira löysi sortajafascistin!", huusi joku, sitten pamahti, ja hauska mies jonka syliin Pieni Koira oli yrittänyt päästä kaatui maahan. Pieni Koira alkoi itkeä lohduttomasti. Tämä oli ihan hirveä elämä! Nälkäkin oli.

Sitten se tunsi miten se nostettiin hellästi ylös ja sen päätä silitettiin. Pieni Koira tuli heti hyvälle tuulelle ja heilutti häntäänsä. Se nuoli tummanpuhuvan partaisen miehen kasvoja ja oli onnellinen. Mies hymyili, taputti Pientä Koiraa päähän ja kääri punaisen kankaan sen ympärille. "Hyvä koira, hyvä vallankumouksen koira", hyrisi mies. Ja Pieni Koira oli taas rauhallinen.