Jespur Tappervok heräsi aamulla. Hän keitti teetä, koska hänen mielestään tee oli hyvää. Teen juominen aamulla auttoi jaksamaan taas yhden päivän. Hän syventyi täyttämään ristikkoa, kun ovikelloa soitettiin.
"Päivää. Olen maksanut TV-lupamaksuni", sanoi Jespur Tappervok ensi töikseen avattuaan oven ja nähtyään oven takana kaksi pitkää laihaa herraa puvut yllään.
"Emme ole täällä sitä varten, herra Tappervok", sanoi toinen.
Jespur Tappervok huokaisi. "Minä tiedän miksi te olette täällä", sanoi hän ja otti takkinsa. "Lähtekäämme."

Jespur Tappervok vietiin presidentinlinnaan. "Täten me, Kansa, olemme valinneet teidät, Jespur Tappervokin, yksimielisesti diktaattoriksemme", sanoi rähjäiseen takkiin pukeutunut kommunisti.
"Toivottavasti olette hyvä diktaattori", sanoi vieressä seisova pukumies. Toinen pitkistä laihoista pukumiehistä jotka olivat noutaneet Jespur Tappervokin - he olivat muuten lakeijoita ja heillä oli nyt päässään oudot peruukit - nyökytteli.
"Hän on oleva erinomainen."
Niin Jespur Tappervok aloitti päivänsä ja uransa Suomen diktaattorina. Hän käveli peilisaliin ja tervehti yhteiskunnan silmäätekeviä. Viiltävästi ivaten ja pilkaten hän purjehti vieraalta toiselle, joitakuita hän sentään kehui koska he olivat hyviä ihmisiä. Diktaattori Jespur tiesi nimittäin oikein hyvin, mikä oli hyvää ja mikä ei. Vieraita harmitti, paitsi niitä jotka olivat tyytyväisiä. Niin hyvä diktaattori oli Jespur. Sitten Jespur marssi valtaistuinsaliinsa - hänelle oli tehty sellainen. Jesput Tappervokin pyynnöstä pröystäilevä valtaistuin vietiin pois ja tilalle tuotiin vanha ja kissankarvainen nojatuoli johon hän istuutui.
"Tämä on parempi ja moraalisesti parempi", selitti hän lakeijoille. Nämä kumarsivat, olihan heidän herransa viisas ja hyvä. Jespurille tuotiin hyvää ja maittavaa kotiruokaa, jonka hän söi. Ruokaseuranaan hänellä oli moraalifilosofian arkkiatri, sosiologisen lääketieteen yliprofessori, kansantaloudellisseuran viisaiden kerho ja muita vaikuttajia, joiden kanssa diktaattori Jespur atrio pitkään ja hartaasti. Hän kuunteli tarkoin mitä nuo valitut sanoivat. Samalla hänen mielessään iti idea siitä, miten hän tekisi maailmasta paremman paikan.

Syötyään Jespur kävi pikaisella kävelyllä aidatulla pihamaalla ja otti sitten raitiovaunun parlamenttihuoneelle. Siellä hän asteli täysistuntosalin eteen ja aloitti puheensa:
"Rakkaat demokratian ikeen alla raatavat paskapäät", sanoi hän rakastettavasti, ja piti puheensa.

Se oli oikein hyvä puhe. Ihmiset itkivät liikutuksesta ja onnesta, kun Jespur liikkui suvereenisti alueelta toiselle, osuen ja upottaen, kohottaen ja kehuen. Hän kertoi, miten maailmasta tulisi parempi paikka. Ihmiset karkasivat ulos työpaikoiltaan, mutta työnantaja ei ollut harmissaan, niin onnellisia olivat hekin puheesta. Siniristiliput kohosivat salkoon ja julistettiin kansallinen juhlapäivä. Jespur kertoi onnesta ja miten se löydettäisiin. Nuoriparit yhtyivät hekumassa toisiinsa radion kertoessa - kaikki radiokanavat lähettivät Jespurin puhetta, koska se oli niin hyvä - rauhallisesti miten kaikki tulisivat kylpemään hunajassa ja onnessa. Koirat haukkuivat eivätkä jahdanneet kissoja. Kukaan ei kuollut koska Jespur Tappervok puhui täysistuntosalissa ja kertoi asioita. Silloin syntyneistä vauvoista tuli kauniita ja he elivät ainakin 100-vuotiaiksi elleivät pidempäänkin. Ei ollut leikkausjonoja, ei ilmansaasteita - kauan eläköön diktaattori Jespur Tappervok, Maailman Kivoin Diktaattori!

Pidettyään puheensa Jespur poistui. Puolueitten edustajat - työttöminä, koska Jespur oli ihan täydellinen - yrittivät pitää valituspuheita, mutta eivät onnistuneet, ja yhdessä itkien totesivat että kyllä se puhe oli ihan täydellinen, juuri näin piti asioiden olla.

Jespur palasi presidentinlinnaan ja sääti muutaman loistavan lain. Hän otti sateenvarjonsa ja astui ulos. Oli jo hämärää. Kun hän käveli suojatielle, känninen taksikuski ajoi reilua ylinopeutta hänen ylitseen ja niin Jespur kuoli, hitaasti tosin, mutta kuoli silti. Taksi pysähtyi ja punainen, viinalta löyhkäävä ja paniikissa itkevä kuski juoksi Jespuria päin. Toinen lakeija astui varjoista ja pysäytti miehen kätensä liikkeellä.
"Varro! Tule kanssamme tuonne."
Taksikuski räpytteli silmiään ja yritti kysyä jotain.
"Meidän nähdäksemme sinä olet sopiva, dynaaminen, normeista ja direktiiveistä piittaamaton mies johtamaan tätä maata", sanoi toinen lakeija. Niin he menivät sisään johtamaan maata. Jespur Tappervok kouristeli hetken ja kuoli. Joku varasti hänen lompakkonsa ja potkaisi ruumiin Kolera-altaaseen.