Rakkaat fanit! Syy jonka vuoksi en ole updeitannut Sutturoita kovinkaan paljon viime aikoina on se että tietokoneeni meni rikki. Uuden tietokoneen saan joskus joulun jälkeen. Jee! Toivottavasti ette jääneet kaipailemaan liikaa!

Tohtori Progerias vihasi maailmaa. Hän vihasi maailmaa mustan niljakkaalla vihalla, vihalla jota voisi paketoida ja myydä huonommille vihaajille, sellaisille vihaajille joiden viha oli vain vihanneksen tasolla, nuutunutta ja harmaata yleisluontoista inhoa. Mutta tohtori Progeriaan viha oli rakentavaa vihaa ja rakentava oli myös herra tohtorismies, ja koska hän oli myös erittäinkin hullu, oli hän päättänyt rakentaa tappajarobotin. Tappajarobotin joka tappaisi. Kaiken.

Hän rakensi tappajarobottinsa kromista ja raudasta ja teräksestä ja savusta ja ilmasta ja laasereista. Erityisesti laasereista, sillä mitäpä olisi tappajarobotti ilman laasersäteitä. Laasersäteillä se tulisi puhdistamaan maailman kaikesta mitä tohtori Progerias vihasi, lähinnä siis ihmisistä mutta myös osasta eläinkuntaa, niistä vähemmän pörröisistä ja karvaisista. Ja robotti oli täynnä muttereita ja ruuveja ja välkkyviä valoja. Lisäksi sillä oli torahampaat, raakatimanteista veistellyt ja juuri sen verran epäterävät että niiden repivä ja ruhjova voima olisi mahdollisimman väkivaltaista.

Tohtori Progeriaan tappajarobotin valmistamiseen meni seitsemän vuotta ja kuusitoista päivää, kovaa miestyötä tohtorin autotallissa, apunaan vain vaimonsa joka tuki miehensä kaikkia niitä pyyteitä jotka saattaisivat pitää hänet poissa alkoholismin ja petturuuden teiltä. Aikaa kului pitkään jo senkin takia että tohtorin piti käydä opettamassa yliopistolla sosiologiaa, olihan hän sentään tohtori. Mutta koko sen ajan kun tohtori luennoi erilaisuuden kohtaamisesta koulutuselämän tilanteissa hänen mielessään välkkyivät vain kuvat tappajarobotista ja siitä miten se riehuisi ja remmeltäisi ja heittelisi ihmisiä ympäriinsä, ja hän hymyili puhuessaan ja kuolasi hieman vasemmasta suupielestä.

Ja tohtori Progeriaan työ oli vaivalloista ja pitkää ja hankalaa ja siihen kului paljon rahaa mutta lopulta hänen työnsä oli valmis. Siinä se seisoi, kuusi metriä pitkä tappajarobotti jossa oli paljon laasersäteitä ja kuulia ja muttereita. Vapisten ja hikoillen - ei pelosta, sillä Progerias tiesi jo että tappajarobotti tappaisi hänetkin ja piti sitä vain suurimpana voittonaan, koska oli hullu, vaan odotuksesta - Progerias käänsi pientä kytkintä ohjauspaneelissa, jonka tarkoitus oli herättää robotti henkiin.

Mutta robotti pysyi paikallaan, mutterinkaan kääntymättä, valonkaan välähtämättä.

Joten Progerias päätti tarkastaa mitä oli pielessä. Vaimon seistessä vieressä taskulamppu ja pipariastia kädessä Progerias vaihteli mutterien paikkaa ruuvien kanssa, sääti rattaita, rasvasi paikkoja ja kiillotti lamppuja. Kuusi kuukautta meni tässä suuressa tarkistusoperaatiossa mutta lopulta Progerias oli varma siitä että hän olisi valmis. Kohta Kyösti - Progerias oli antanut tämän nimen tappajarobotilleen tietämättä itsekään varsinaista syytä - voisi lähteä tuhoretkelleen. Taas hän käänsi kytkintä.

Mutta robotti pysyi paikallaan, ruuvinkaan kiertymättä. Tosin yksi ruuveista, joka oli tasapainotettu jostain ihmeellisestä syystä lampun päälle, putosi pois tuulenvireen myötä.

Joten Progerias tarkasti taas kerran jokaisen esineen paikan ja huomasi lopulta että hänen lapasensa, jota hän oli pitänyt kädessään koska oli ollut kylmä ja työmies aina tumppuunsa turvaantuu, oli pudonnut rattaiden väliin. Hän onki sen pois, pisti sen käteensä ja käänsi kytkintä.

Ei se robotti vieläkään liikkunut.

Tohtori Progerias hirmustui. Hän riehui ja potki robottiaan ja syyti sille slaavilaisia loukkauksia, mutta tuo metallinen veijari pysyi vaiti. Hän itki ja rukoili ja hikoili ja antoi hikensä kastella robotin kuin pyhän veden, mutta robotti ei liikauttanut torahampaitaan. Hän pyysi jopa naapuriaan katsomaan, mutta naapuri sanoi että hänen omassa tappajarobotissaan oli ihan sama ongelma eikä hänkään tiennyt mitä tehdä. Ja lopulta Progerias keksi. Hän nauroi keksittyään. Miten stereotyyppistä! Kuinka naurettavaa! Tietysti! Ja hän laittoi tappajarobotin töpselin seinään.

Tappajarobotti... tappajarobotti... tappajarobotti ei liikahtanutkaan. Ei, ei niin mitenkään. Koska ei tohtori Progerias osannut rakentaa tappajarobottia. Oikeastaan tohtori Progerias ei osannu rakentaa mitään. Tai tehdä mitään hyödyllistä. Tohtori Progerias oli humanisti. Kauniista luostarista ei hän olisi sanonut että voisi rakentaa siitä tappajarobotin.

Joten Tohtori Progerias päätti pyhittää lopun elämäänsä saippuasarjojen katseluun ja kaljan juontiin. Viisas päätös.