Koputan oveen. Se avataan, avaaja ei edes vaivaudu katsomaan ovireiästä vaan pelkästään nopeasti kronksauttaa lukon auki, tönäisee ovea ja katoaa sitten taas pois. Joten astun ovesta sisään. Ennen sitä laitan tietenkin sateenvarjoni kiinni, yritettyäni ensin pariin otteeseen astua sisään sateenvarjo auki. Turhahan se yritys on, niinkuin aina, mutta sellainen on ihmisen luonto että jokaista turhaa halua on toteltava ja jokaista ovea jossa lukee "vedä" työnnettävä. Olisin itse asiassa työntänyt luultavasti tätäkin ovea jollei sitä olisi työnnetty auki toiselta puolelta, mutta kun näin nyt kävi, astun siis sisään ja pudistelen turkkini kuivaksi. Sitten katsahdan ympärilleni ja huomaan kaikkien tuijottavan minua. Vittu. Taas kerran olen ainoa täällä joka on pukeutunut eläimeksi.

Joka kerta sama juttu. Etsin hyvämaineisia juhlia joihin voisin pukeutua eläimeksi. Ymmärrättehän, jos haluaa pukeutua eläimeksi pelkästään prurienteimpien intressejen vallitessa ja ilman mitään seksuaalista taka-ajatusta on valikoitava tarkkaan se missä juhlissa kulkee. Jos menee väärään juhlaan niin saattaa joutua tilanteeseen jossa häpeän määrä on suuri joka ikisellä osapuolella eikä tahroja saa ikinä irti eläinpuvusta. Ja se ei ole kiva asia se.

Joten kun näin ilmoituksen näistä kesteistä olin innokkaana ja lähestulkoon hikoilevana kiskomassa maskottikostyymiäni päälle jo ennen kuin olin lukenut sen loppuun asti. Tietysti tässäkään ei mainittu suoraan, että näihin bileihin tultaisiin eläinpuku päällä. Kukapa haluaisi ilmaista häpeäänsä suoraan? Mutta silti, kaikki tutut koodisanat olivat paikalla - juhlat olisivat "villit", niissä olisi "viidakkoteema", niiden järjestäjinä toimi "sähköteekkarien ainejärjestö". Kuka muka uskoisi että jotain sellaista olisi olemassa? Ei, nyt olisi minun tilaisuuteni kiiltää, kiiltää kuin pukuni kiiltävä turkispeite.

Niin, pukuni. Pitkään mietin minkä valitsen. Yleensä valitsen eläinpukuni mielialani mukaan. Vihaiseen juhlintaan sopii karhupuku, etenkin kun se on niin painava että se päällä en saa vahingoitettua ketään muuten paitsi makaamalla heidän päällään. Iloiseen juhlintaan taas käytän pupupukua jossa on iso, höveli hymy. Isot hövelit hymyt sulattanevat kenen tahansa sydämen. Mutta tällä kertaa halusin olla villi, erikoinen, arvaamaton. Halusin olla chinchilla! Iso lihava chinchilla!

Mutta kun astuin sisään kenelläkään ei ollut tosiaankaan eläinpukua. Sen sijaan kaikilla olivat siniset haalarit. En ymmärrä miksi, olivatkohan he korjausmiehiä? Olivatko nämä korjausmiesten kekkerit? Ja oletukseni sai lisää tuulta alleen kun yksi heistä otti jakoavaimensa ja kolautti minua chinchillansilmien keskelle. Ja, vaikka sen päättelin vasta myöhemmin, kun olin herännyt ja huomasin istuvani tässä tuolissa johon minut on sidottu, he ilmeisesti raahasivat minut nopeasti sen jälkeen erään osallistujan kellariin, ja joko kukaan ei huomannut tätä raakaa tekoa tai, mikä todennäköisempää, kukaan ei välittänyt. Ja nyt siis istun tässä ja odotan kun 10,000 volttia raakaa sähköä johdetaan kehoni läpi.

Hyi, palava turkis haissee pahalle.