Mökin ilma haisee siltä miltä mökin kuuluukin haista. Märältä räsymatolta. Sahanpurulta. Lakalta ja vanhoilta kirjoilta ja villasukilta ja muovilta ja vanhan käytöstä poistetun öljykamiinan sanoinkuvaamattomalta tuoksulta. Kun herään, niin peittonikin haisee väärältä. Siitä puuttuu minun oma hajuni. Se on kuin jonkun muun peitto.

Kävelen linnunpöntölle teräsharja ja vasara kädessäni. Väännän rautalangan irti ja nostan pöntön pois puusta. Tartun pohjaan ja avaan sen. Hittolainen; kirjosiepon pesä on tiukasti kiinni seinissä. Työnnän teräsharjan pönttöön ja raastan väkivaltaisesti pesän irti. Osa siitä tippuu käsilleni. Jynssään pöntön ja laitan sen takaisin puuhun. Ajan takaisin kotiin, pysäköin auton kadunvarteen, kiipeän viidenteen kerrokseen ja menen omaan kotiini. Katson televisiosta uutiset.

Illalla lämmitän tuhoutuneella teflonpannulla makaronilaatikkoa, kun tunnen pienen ärsyttävän nipistyksen lavassani. Huitaisen vaistomaisesti kädelläni. Kädessäni olleessa lastasta lentää hieman makaronilaatikkoa seinälle. Raavin lapaa ja se tuntuu hyvältä.

Yöllä minua kutittaa lavasta ja reiden sisäpinnasta.

Aamulla reisieni sisäpinnoissa, käsissäni ja kaikkialla kehossani on pieniä punaisia kutiavia läiskiä. Kirppuja, tajuan. Tyhjensin sen linnunpöntön. Niistä voi saada kirppuja. Tiedän, että kirput elävät vain pari päivää.

Kolme päivää. Kutian kuin vietävä. En voi kävellä julkisilla paikoilla, sillä kirput purevat minua aina kun joku katsoo. Miten niistä pääsee eroon? Kirjastossa on kirja. Siinä neuvotaan saunomaan. Saunon siis.

Ei auta. Illalla on taas kirpunpuremia. Joka kerta kun raavin kyynärtaivettani itken hieman. Ihossani on rikki raavittuja kohtia. Päätän saunoa uudestaan. Sekään ei auta. Kirput ovat vaatteissani. Kasaan mökillä olleet vaatteet saunaan ja suljen oven. Sitten tajuan, että vaatteet ovat olleet nurkassa muiden vaatteiden kanssa. Vien nekin vaatteet saunaan.

Entäs muut vaatteet sitten? Ehkä ne kirput ovat niissä? Ripustan vaatteita parvekkelle. Laitan niitä pakastimeen. Soitan naapurin ovikelloa ja pyydän voida saada laittaa vaatteni hänen saunaansa. Hän sulkee oven eikä avaa uudestaan. Kellokin on paljon.

Lähden sairaalaan. Minua katsotaan oudosti. Lääkäri sanoo minulla olevan psykosomaattinen kirppu. Antaa kortisonivoidetta. Kyllä minä perkele tiedän mikä on kirppu ja mikä ei.

Viides päivä.
Kirput ovat sohvassani. Niitä on sängyssäni. Kafka ei auta minua. Kohta olen yhtä valtavaa kirpunpuremaa koko mies, pää ja peppu ja k...

Raavin itseäni kauhuissani. Ruiskutan asuntooni litratolkulla raidia. Silmiä kirveltää ja pakenen ulos aamutakissani. Kyllä kirput kuolevat.

Seitsemäs päivä. Edelleen. Joku puree minua. Ihan varmasti. Kutian edelleen. Missä ne kirput ovat?

Valelen sohvan bensalla ja tuikkaan tuleen. Asunto roihuaa. Riisun vaatteeni ja heitän ne pois. Raavin kehoani.

Kun minua tullaan pian hakemaan pois, puree kirppua minua polveen.