Herra liikemiessankari valmistautui nukkumaanmenoon. Hänen jo harmaantuvat mutta hienostuneesti leikatut hiuksensa pääsivät yömyssyn alle ja hänen jäntevä leukansa rentoutui. Yö oli aikaa, jona tuo eteenpäin kovaa mutta rehellistä peliä harjoittaen pyrkivä varhaiskeski-ikäinen alfauros ei voinut tuottaa rahaa itselleen sekä perheelleen, mutta nyt hän pystyi vajoamaan ansaittuun uneen - olihan hän juuri yhtiökokouksessa saanut raikuvat aplodit tukiessaan tuotantotehokasta, työpaikkoja tuottavaa uutta teknologiaa vanhoja, konservatiivisia jääräliikemiehiä vastaan, näin auttaen ihmiskuntaa näkymättömän käden vastaansanomattomien lakien mukaisesti. Hän nukahti.

Tätä olikin jo odottanut herra rikollissankari. Tuo työväenluokasta siinnyt, poikkeuksellisen älykäs ja ponteva nuorimies oli ollut luokkansa priimus mutta ei ollut päässyt eteenpäin luokkayhteiskunnan vastaansanomattomien lakien takia, joten hän oli kääntynyt rikoksen polulle - mutta ei itsekkäistä syistä, sillä tuo mustassa asussaan karismaattinen, vaivihkaisesti mutta silti erittäin karismaattisesti liikkuva voro nimittäin elätti varkautensa tuotolla koko asuinaluettaan. Hän tiirikoi ikkunan lukon ja kiipesi sisään. Siinä tuo riistokapitalisti nukkui, patjalla jonka oli ostanut köyhän veri. Rikollissankarin ilme vääntyi hänen ryhtyessä etsimään kassakaappia.

Herra poliisisankari oli suorittanut rutiinipartiota tällä alueella kun hän huomasi liikettä liikemiessankarin asunnossa. Katupartion monina vuosina saamiensa vaistojen avulla hän pystyi aistimaan että kyseessä oli murto, yhteiskuntarauhan ja omistusoikeuden rikkominen mitä julkeimmalla tavalla. Tarttuen aseeseensa poliisisankari pysäytti auton, käski pariaan tarkkailemaan aluetta muiden epattojen varalta ja meni sisään. Pelkän auktoriteettinsa voimalla tuo jyrmynaamainen mutta silti selittämättömällä tavalla keski-ikäisen seksikäs laintoimittaja sai talon vartijat uskomaan että hämäräpeliä oli tekeillä, eikä aikaakaan kun poliisi talutti rikollissankaria ansaitun kovakouraisesti kohti poliisiautoaan. Taas yksi uhka maailmanmenolle torjuttu.

Neiti syyttäjäsankari katsoi kiiluvin silmin tuota poliisiväkivallan ilmentymää joka tuon pöydän ääressä istui. Tuo sikamainen karpaasi kehtasi vielä puolustautua avuttomin sanankäänteinsä vaikka oli selvääkin selvempää että juuri hän oli pidättänyt juuri todistajana esiintyneen rikollisen ja sen jälkeen vankilassa mukiloinut hänet henkihieveriin. Niin, tuon rikollisena pidetyn jonka kukaan ei ollut todistanut tehneen kummempaa kuin vierailleen luihun liikemiehen talossa, mahdollisesti oikeutettuna protestina liikemiehen saastuttavaa koneviritystä vastaan mitä tuo kapitalisti oli propagoinut jo aikaisemmin päivällä suureen ääneen. Neiti syyttäjäsankari, hiottuine nuoren naisen kasvonpiirteineen sykähdyttäväna mutta silti akateemisen naisen seksikkyyden omaavana, valmistautui loppupuheenvuoroon joka sai räjähtävät aplodit.

Herra poliitikkosankari päätti puheensa viittaamalla tuohon verikoiramaiseen syyttäjään, harpyijamaiseen sibyllaan joka oli kehdannut mitä julkeimmin mustamaalata kansakunnan oikeamielisten rakastamaa poliisisankaria. Ehkä jo hieman tukevoituneena ja ryppyisenä tuo teräsvanhus edusti silti kaikkia niitä ihmisiä, jotka olivat saaneet tarpeekseen korruptiosta ja tavallisen kansan unohtamisesta, kaikkia niitä joille rikollisten paapominen jo riitti ja uuden luudan tuli tehdä työtään - ja tuota luutaa heiluttamaan tarvittiin poliitikkosankari, joka narratiivin lakien mukaisesti eittämättä tämän puheen jälkeen hurrattaisiin spontaanisti vallan korkeimmille huipulle. Räjähtävät suosionosoitukset olisivat hivelleet hänen korviaan, mutta hän ei antautunut houkutukselle. Hän teki vain työtään.

Rouva toimittajasankari työnsi mikrofoninsa tuon kulahtaneen muumion huulille ja tivasi häneltä, miksi hän oli niin julmasti hyökännyt naisten, köyhälistön ja viattomana rikollisista syytettyjä vastaan. Vihasiko hän vapautta? Demokratiaa? Kansaa? Rankkoja sanoja, mutta niiden sanominen oli vapaan tiedonvälityksen tehtävä, ja vapaata tiedonvälitystä edusti etenkin hän - jo nuoruuden vuotensa ohittanut mutta silti elegantin sensuelli naishenkilö, pitkällisen kokemuksen omaava ja monet lasikatot presenssillään murtanut ihana itsenäinen Nainen isolla N-kirjaimella. Poliitiikko, tuo taantumuksen ruumiillistuma, änkytti, ja toimittajasankari hymyili. Taas yksi kuningastie katkaistu alkuunsa.

Neiti katsojasankari raapi itseään, vääntelehti tuolillaan, katsoi kuinka taas yksi toimittaja toi itseään julki, sanoi "Meh" ja vaihtoi kanavaa.