Ah-ah! Taas kerran minä, suuri Supersankarimies, saan puolustaa viattomia ja jakaa oikeutta! Taas kerran superkuuloni
kuulee, kuinka konnat tekevät konnantöitään! Tällä kertaa lurjus, jonka nyt näenkin super(röntgen)katseellani,
on ryöstämässä vanhalta mummolta laukkua! Tämä minun on estettävä! Superloikalla ponkaisen ilmaan ja liitelen, nyrkki
ojossa, rikollista kohti.

Laskeudun jaloilleni, rintakehäni aaltoillen miehekkäästi, ja pullistelen lihaksiani ainakin kolmessa eri asennossa.
Sen jälkeen lausun syvällä rintaäänelläni "Lopeta, kelmi, ja päästä tuo vanhus vapaaksi, tai minä, Supersankarimies,
tulen rankaisemaan sinua mitä oikeudenmukaisimmalla tavalla! Toivon ryövärin pelästyvän tätä näytöstä ja lähtevän
luikkimaan pakoon häntä jalkojensa välissä - että hän ei tietäisi... salaista heikkouttani...

Rikollinen hölmistyy, sitten hymyilee. "Hah! Supersankarimies! Tiedän salaisen heikkoutesi!" hän huutaa. Voi ei! Tietääkö
hän todellakin että salainen heikkouteni on... lain rikkominen?

Kyllä hän tietää! Hän jatkaa mummon ryöstämistä, ottaen mummon käsilaukun itselleen. Sehän on lainvastaista! Tunnen
voimieni katoavan ja myös kriminaali sen huomaa, naureskellen häijysti. Hän kolkkaa mummon! Argh! Tuskin pystyisin
nyt superloikkaan ja supernyrkkinikään ei enää löisi edes lastulevyä halki. Haukon henkeä! Julma rikollinen päättää
kiduttaa minua lisää ylittämällä kadun suojatien vierestä ja kusemalla seinää vasten. Olen maassa ja avuton. Tuskin
pystyisin liiskaamaan hyttystäkään.

Rikollinen, ehkä säälin vallassa, tyytyy tällä kertaa vain juoksemaan pakoon mummon omaisuus mukanaan. Ehkä minun pitäisi
vaihtaa uraa.