"Hei, rakas ystävä! Tahtoisin koskea."
"Koskea mitä?"
"Imatrankoskea, totta kai. Sehän on koskista jaloin."
"Lähdetäänpäs hakemaan alkosta pullo koskista, ihan omin jaloin."
"Eihän sitä nyt kuivin suin voida olla, heh heh!"
"Ehei, lähdetään nyt suin päin! Hah hah!"
"Hahahahaha!"


"No niin, tekipäs se imakkaa. Harmitti vaan, kun se tyttö alkoi kiljua."
"Niin, olihan se tosin jo juonut melko paljon kiljua."
"Musta se oli jotenkin outoa."
"Ei musta, vaan keltainen."
"Niin no joo. Onhan noita."
"Onhan peikko!"
"Peikko! Missä! Jaa, se on heikko peikko!"
"Yhtä heikko kuin sinäkin, senkin elämätön olmi!"
"Saatan olla elämätön mutta tämä vitsi on kuolematon! Hahahahaha!"
"Hahahahahaha!"
 

"Katsopas, perhosharrastaja Juntunen. Mikä hänellä on kädessään? Haavi?"
"Hänhän on aivan haavi auki! Mitä hän tekee?"
"Näyttäisi haaveilevan. Hämmentävää."
"Ei, se oli äiti kun puuroa hämmensi."
"Vaan oliko puuro kovin äitelää?"
"Sen jälkeen kun söin sitä vatsani oli ainakin kovin aikoihin."
"Aika aikaa kutakin!"
"Kutakuinkin näin! Hahahahahaha!"
"Hahahahahaha!"


"No mutta, sehän on hyvä ystävämme Matti! Miksikähän hän on noin surullinen!"
"Ehkä hänellä on matti kukkarossa!"
"Tai kukkakimppu kädessä!"
"Mutta se ei selitä sitä mikseivät naiset ole hänen kimpussaan!"
"Niin, onhan hän ollut niistä erossa kokonaiset kuusi vuotta!"
"Kuusi on se puu johon hän tulee joku päivä hirttämään itsensä!"
"Siitä voimme sitten veistellä hirtehishuumoria! Hahahahahahaha!"
"Hahahahahaha! Hei Matti! Sinä olet paska ja kaikki vihaavat sinua!"

                                                                         * * *