"Moro, meidän on pakko laittaa sut kivuuslomalle."
Pomoni sanat tuntuivat satuttavan minua. Olinhan vasta raatanut kuin pahainen pyörään lukittu hamsteri, puurtanut ja puhkinut, työtä tehnyt kuin härkä, ja nyt minua palkittiin näin? Ei lisää liksaa, ei näköalakonttoria, vaan kivuusloma?
Vaikeroin hiljaa ja pomo huomasi tuskani. "Nyt turpa kii ja tottele. Saat tuplaliksan. Hus."
Palasin myrtyneenä työpisteelleni ja keräilin kimpsujani ja kampsujani pöydältä. Avatessani laatikon sieltä singahti vieterinukke ja serpentiiniä. Olin saada sydänkohtauksen. Ymmärsin, ettei minua oltu kusetettu laisin, vaan kivuusloma olisi totisinta totta.

Astuin ulos toimistolta ja minua kaarsi hakemaan vaaleanpunainen taksi, jonka takapenkki oli täynnä iloisessa shampanjahumalassa laulavia hyvännäköisiä ruotsalaistyttösiä. Kuskilla oli päässään pellenaamio. Astuin taksiin ja kuski antoi minulle hattaran ja lähti sitten ajelemaan kotiani kohti. Pysähdyimme vähäksi aikaa heittelemään leipiä läheisen järven rantaan. Tytöillä oli mukana onki ja vesivärejä. Maalasimme paperille erilaisia abstrakteja muotoja ja sydämiä. Teimme kravatistani lipun jonka hilasimme läheisen koivun latvaan laulaen Nypyköitten Lastenlaulua.

Kotonani oli kolmekymmentä koiranpentua joiden kanssa jouduin leikkimään koko yön. Yritin nukkua, mutta sisään talsinut vaaleanpunainen elefantti leikki kanssani totuutta ja tehtävää loppuaamun. Poltin aivan liikaa kannabista ja unohdin kaiken. Teräsmiehen lentäessä sisään ja viedessä minut lentomatkalle ymmärsin, että tämä tulisi olemaan todella, todella epämiellyttävä kivuusloma.

Aamulla en herännyt ennen puoltapäivää. Yöpöydälleni oli kannettu täydellinen ranskalainen aamiainen, jonka tarjoili kaunis ranskatar, jonka kanssa rakastelin raskaasti ja rajusti koko päivän. Illalla menimme yhdessä ranskattaren kanssa ampumaan ilotulitusraketteja pihalleni ja katselimme tulikärpäsiä. Olin jo vittuuntumassa tuon ämmän huonoon seuraan, kun hän yllättäen poistui ja jätti minut hetkeksi makoilemaan lämmitetylle pihanurmikolle. Katselin tähtiä ja yritin arvailla niiden nimiä. Sitten lähdin poimimaan kukkasia joita en löytänyt. Tein käpylehmiä.

Seuraavana aamuna heräsin siihen, että venäläinen sirkuspoppoo oli laskeutunut helikopterilla pihalleni. Astuin alistuneesti sisään, olihan tämä jo helvettiä muutenkin. He kuskasivat minut pienelle höyrylaivalle. Tutustuin siellä Christer-nimiseen herraan joka opetti minut soittamaan huuliharppua. Lisäksi hän osasi kaikki Beatlesien biisit ulkoa kitarallaan, joten rantauduimme ja teimme valtavan nuotion, jonka ääressä sitten joimme punaviiniä ja lauloimme beatleksia. Emme jaksaneet enää pystyttää telttaa, joten keräsimme lisää kukkasia ja teimme puumajan jossa kerroimme toisillemme kummitusjuttuja.

Ja taas tuli aamu. Katselimme auringonnousua ja joimme kahvia. Koska tuuli niin kovin, päätimme lennättää leijaa. Minun leijani oli kirkkaanpunainen! Juuri kun olimme kyllästymässä siihenkin, seilasi pieni jolla maihin, ja meille annettiin radio-ohjattavia lentokoneita. Minun koneeni oli Spitfire! Sillä lentelimme kunnes huomasimme, että oli aivan liian kuuma. Keksimme Christerin kanssa rakentaa lautan, jolla sitten seilasimme takaisin höyrypaatille. Kiersimme Turun erittäin kaukaa ja nousimme maihin Espoossa.

En olisi millään jaksanut lähteä ulkomaille, joten soitin palveluun ja sain firman maksamasta Espanjanmatkasta 20% takaisin itselleni. Sen sijaan lähdin Haminaan. Päätin ystävieni kanssa pitää kilpailun: kuka juoksee ensimmäisenä Haminan pääkadun päästä päähän? Jäin nauramaan noiden saatanan idioottien epäonnea ja lähdin keräilemään perhosia valleille. Näin oranssin, sinisen ja valkoisen, sitten kyllästyin ja liftasin kotiin.

Palattuani duuniin minut laitettiin organisoimaan rakentavan asiakaspalautteen käsittelyn kehittämiseen tähtävään työryhmän kolmannen henkilöstöjaoston palkkaratkaisuja.