Kutsukaa mua Williamiks, tai Herra Williamiks, koska mä oon THE Wilhelm Tell. Kyl te varmasti tiedätte kuka meitsi on, ja about kuinka kova jätkäkin mä oon. Mä oon nimittäin niin helvetin kova jantteri et jopa voudit sun muut mulkerot pelkää mua. Koska: Mä oon aivan saatanan kova ampumaan.

Mä oon nähny ku jengi brassailee torilla kuinka kovia ne on ampumaan. Mä sitten yks päivä päätin näyttää niille et kuinka helvetin kova MEIKÄLÄINEN on. Ja mä oon hyvä, sori jos mä kuulostan lesolta mutta minkäs sitä koville faktoille mahtaa.

No kuiteski. Yks Geller-niminen känninen dorka aukoi mulle päätään et mä en osuis ees ladon seinään. Siin oli sit omena tai joku jossain pöydällä ja mä ammuin mun varsijousella. Mä en ees yrittäny koska sellaseen nyt osuu ku vähän treenaa ja haldaa homman, mutta ettehän tekään oikeesti snaijaa miten tää toimii. Mä osuin siihen omenaan ja se meni ihan säpäleiksi, kuinkas muuten. Geller sitten auko siinä kännissä päätään et mä en kyl osuis siihen omenaan jos se ois ollu jossain muualla. Saatanan saatana, mähän en semmosta päänaukomista kato, ainakaan sellaiselta puoliveriseltä saksalaiselta huoranpenikalta ku Geller. Mä en tosin tuntenu koko jäbää viel siin vaiheessa, mut kyl mä tulisin tuntemaan.

Siinä oli joku kerjäläiskakara tms paska, joten mä sanoin et se saa pari oravannahkaa jos se pistää omenan päänsä päälle ja kykenee stondaamaan ees hetken huojumatta. Se oli tietty ihan fiilareissa siitä ja meni sen vitun omenan kanssa seisoskelemaan kujalle. Geller söpötti jotain ja sano et jos mä en osuis siihen omenaan niin mä tappasin sen kakaran ja sit mul ois edessä hirttolava. Mut mä sanoin sille että  THE William Tell ei kyl jumalauta nöyristelisi jonkun plösön voudin edessä vaan mä ampuisin eka Gellerin ja sitten sen voudinkin, ja jumalauta jokaikisen muunkin mulkun joka vinkuisi jotain. Posse tajus et mä tarkotan sitä mitä mä sanon ja oli ihan hiljaa.

Mä ammuin sen omenan sen nappulan pään päältä ihan iisisti ja kaikki oli ihan fiiliksissä! Ne sano että mä olen paras ampuja koko kantonissa mutta vitun paskat, mä olen paras ampuja koko Sveitsissä! Geller oli ihan vaikeena ja sano et okei, ehkä mä olisin hyvä ampuu, mutta paska jätkä silti. Mun teki mieli vetää sitä niin helvetisti kuonoon ettei mitään rajaa mutta jengi raahas mut läheiseen kievariin.

Mä olin ottanu ehkä pari liikaa, mut kyl mä tiedän miten dokataan. No, joku kusipäinen mulkku oli laittanut siihen torin varteen jonkun ihme kepukan tai valtikan tai minkä lienee, ja koska mulla oli kusihätä niin mähän kusen mihin mä haluun ja se nyt sattu olee se helvetin kepukka. Joskus myöhemmin mä kuulin et se oli joku symboli teeämäs PASKAA ja mua syytettiin jostain hiton ininästä, mut mä en välittäny siitä tipan tippaa koska mä olin THE William Tell.

No, palasin kievariin ja vedin lisää olutta ja olin sitten ihan vitun päissäni ja sammuin sinne pöytään. Kun mä heräsin niin se saatanan hikikyrpäinen Gellerin mulkvisti oli sitonu mut ja raijas mua hikisella paatillaan läheisen järven yli. Mä tietty kiihdyin ja sanoin sille et "VOI SAATANAN SAATANA NYT TULI NOUTAJA PERKELE", mut se sano vaan et se ei kestäis häpeää. Jos ei kestä häpeää niin vittu ois tullu vaan sanoo, mä oisin kyl päästäny sen häpeestään ihan mielelläni. Mut nyt mä saatana tappaisin sen ihan mielihyvikseni!

No, Geller oli ollut niin tuhannen päissään et sen solmut oli olleet ihan paskat ja mä hinkkasin itteni irti niistä naruista ihan parissa sekunnissa. Mä kävin tietty samantien käsiksi siihen mulkkuun ja vedin sitä turpaan niin kovaa että sen tukka lähti. Mut sit se hiton paska purnukka minkä se oli varmaan nyysiny jostain vitun mustalaisleiristä kaatu ja mä räpiköin rantaan. Gelleri ei osannu uida, mä tietysti osasin, ja sit se hukku ja kuoli ja se oli sille pallinpaiseelle ihan oikein, sillä mullehan ei vittuilla.

Mä uin sit rantaan ja menin takas siihen vitun kappakkaan ja kerroin kaikille mitä mä olin just tehny. Joku oli tietty sitten ihan hoomoilasena siin ja lähti hakemaan voutia jostain voutitalosta missä se läski paska oli varmaan ryypänny viikon. Se vouti tuli vihaisena huutelemaan siihen ovelle. Mä sanoin sille äijälle et pitäis päänsä kii jos tahtois elää sillä mulla oli aivan HIRVEÄ darra ja tutina mut eihän se tajunnu vaan kävi päälle, joten mä sitten ammuin sitä jollain rändomilla vempeleellä joka siellä kapakassa oli. Siitä puhkes ihan vitunmoinen haloo ja lähikylästä lähti iso osasto porukkaa taltuttamaan meidät. No, mä oon kova jätkä mut kyl mäkin tajuun millon mun rahkeet ei riitä vaan mä pakenin vähäks aikaa vuorille. Mä oon aika helvetin kova jätkä vuorikiipeilee ja ampuu joten ne ei tulleet mun perään, vaan pieksi kaikki kyläläiset ihan paskaksi ja palas sitten nuolee näppejään siihen omaan tuppukyläänsä.

Semmonen oli THE Wilhelm Tellin tarina, mä veikkaan ettei tätä tartte paljoo paisutella koska kyllä täs on sen verran kamaa sen verran törkeen kovasta jäbästä et tää toimii ihan tällasenaan.

Mä käytän täs salanimee "Nanne Tell" koska kuitenkin joku munapää tahtoo kertoo mulle ettei asiat ois niinku ne ois.