Jack avasi makuuhuoneensa verhot ja huokaisi syvään. Aamun aikana olivat kymmenet eksyneet matkailijat pesiytyneet hänen takapihalleen, ja harhailivat nyt eksyneen oloisina eestaas, välillä toisisiinsa törmäillen ja epätoivoisesti Marinolia etsien. Useat teltat olivat yön aikana luhistuneet kasaan ja matkailijat seisoivat niiden ympärillä käsittämättömästi mutisten. Eräästä teltasta ei oltu päästy ulos ennen sen romahtamista, ja nyt vain heikko värähtely kertoi että useat retkeilijät makasivat sen sisällä.

Jack sulki sälekaihtimen, veti aamutakin ylleen ja käveli keittiöön tekemään aamukahvit. Hän kävi läpi päivän listan: aidan korjaaminen, koiran hakeminen tunturista, kaupparetki, pihan tyhjentäminen. Tyhjä huokaus pakeni hänestä. Kaikki olisi taas niin samanlaista kuin aina ennenkin. Jack kittasi aamukahvit nopeasti ja pukeutui. Sitten hän avasi ulko-oven ja oli kompastua portailla lojuviin Trangioihin, jotka hän potki tiehensä. Matkailijat säpsähtivät ja tuijottivat häneen hämmästyneenä, silmät suurina ja lasittuneina.

"BÖÖ", karjaisi Jack ja yksi matkailijanainen kiljaisi kovaa. Tämä oli merkki, ja ryhmät aloittivat lähes käsittämättömän absurdin näytelmän, jossa jokainen teki jotain ja lopputulos oli hämmentävää sekametelisoppaa. Telttanyörejä auottiin, pahimmat solmut ratkottiin kyynelten seasta Victorinoxin kulahtaneilla linkkuveitsillä, makuupusseja survottiin vääriin suojapusseihin, Marinolia läiskyi ja kaikkea säesti epätoivoinen huhuilu. Jack sytytti tupakan ja katseli menoa hiljaisena. Tupakan saavutettua loppunsa hän dumppasi sen, käveli lähimmän teltan luo ja sanaakaan sanomatta irrotti maakiilat. Teltan purkaminen oli nyt huomattavasti helpompaa, ja matkailijat nyökyttelivät kuin Parkinson-potilaat kyyneltensä lomasta.

Koko näytelmässä meni puolisentoista tuntia. Jack istui sisällä täyttämässä ristikoita, kun viimeiset matkailijat pakenivat ryskyen pajukon läpi kohti maantietä. Jack käveli pihalleen ja katseli matkailijoiden jälkeensä jättämiä roskia ja tallattuja polkuja. Hän ei enää tiennyt kuinka kesti tätä, mutta ehkä se oli hänen raavaitten esi-isiensä verenperintö. Joka aamu kesä-elokuussa hän kesti tämän saman näytelmän.

Jack ruiskutteli rutinoituneesti pippurihappoa nurmikkoon ja veti lippusiimaa edellisyönä katkotun tilalle. Hän korjasi aidan jonka yli hurjistunut lauma oli rynninyt kuin gnu-antiloopit Afrikassa ja siirsi syrjään pari kaadettua koivua. Tämänkertainen matkailijalauma oli ollut melko kokematon, sillä ihmisjätöksiä ei taaskaan pitänyt korjata. Jack käveli läheiseen risteykseen ja näki tienposkessa kuolleen nuoren matkailijakoiraan. Tämän ruumis oli jo jäykistynyt, ja Jack kantoi sen kauemmas kuukkelinruoaksi.

Jack käveli mönkijälleen. Sitä oli työnnelty eestaas edellisyönä. Jack starttasi vekottimen ja ajoi puoliunisena ja omissa ajatuksissaan Kurpinharjanteen laelle, missä hänen koiransa nukkui saman kiven alla. Jack nosti hauvelin takalavalle ja ajeli hissukseen takaisin kotiinsa. Siellä hän kävi läpi sähköpostit.

"Re: Bussipysäkin siirto" Lähettäjä: Sumpion kunnanhallituksen sihteeri Ala-Kökkö Irmeliina
"Valitettavasti emme aio vieläkään siirtää pysäkkiä, sillä...."
Jack sulki selaimen vihaisena. Vuosikausia olivat bussit jättäneet matkailijalaumoja hänen kotinsa eteen, ja nuo harhaanjohdetut sisäsiistit elukat suuntasivat pavlovimaisesti hänen pihalleen. Jack päätti äänestää ensi vaaleissa erästä toista Keskustan ehdokasta. Sitten hän käveli autolleen ja päätti lähteä kauppaan ostamaan hieman tunturisopulin nahkoja, joita hän virittelisi syöteiksi läheisen avosuon laitaan.