Sanotaan, että on olemassa kuumaverisiä ihmisiä. Sanotaan myös, että on olemassa kylmäverisiä ihmisiä. Minä itse olin kai haaleaverinen, koska minulla ei oikeastaan ollut erityisen kuuma eikä erityisen kylmä. Kehoni sääteli lämpötilaani ihan hyvin ja normaalisti.

Mutta on olemassa tapaus, jolloin minä ajattelin, että ehkä sittenkin olen kylmäverinen. Se oli silloin, kun appiukko ja anoppi veivät minut ja mieheni ensimmäistä kertaa uimaan. Ja sillä ensimmäisellä kerralla - luulin kuolevani. Toivoin kuolevani. Talo on järven rannalla ja avantoa pidetään auki läpi talven. Avanto on noin viisi metriä pitkä ja pari metriä leveä. Saunaa ei käytetä. Kaikki menevät samaan aikaan avantoon ja vedessä pysytään polkien paikallaan. Ensin käydään läpi kymmenen kertotaulu vuorotellen, sitten luetellaan kaikki maapallon valtiot. Kolmanneksi luetellaan Nobelin palkinnon saajat, jostakin kategoriasta. Etukäteen ei voi tietää, minkä kategorian. Kaikki pitää osata. Alkuaineet käydään järjestyksessä läpi. Niiden ominaisuuksia ei pohdita pedanttisesti läpi, mutta jollakin kerralla joku, esimerkiksi anoppi, on saattanut opetella kaikkien aineiden löytäjät.

Näiden jälkeen on mahdollisesti aika nousta pois avannosta, ellei kierros ole ollut jotenkin epätyydyttävä. Silloin joku saattaa esimerkiksi opettaa latinan sijamuotojen taivutuksen muille. Lopetamme kuitenkin siihen, että kaikki ovat hyvällä tuulella hauskan aivoverryttelyn jälkeen, anoppi ja appiukko näyttävät saaneilta, mieheni katselee minua kuin vastarakastuneena, ja kaikki mahdolliset muutkin jäsenet näyttävät hurjan iloisilta, onnellisilta, tyyniltä.

Mutta minä olen oppinut tuon kaiken. Ensimmäisellä kerralla tajuntani lähti viimeisten valtioiden paikkeilla, mutta mieheni perhe ymmärsi minua. Seuraavalla kerralla kestin Nobelissa puoliväliin. Kolmannella kerralla kestin vain Nobelin alkuun, mutta pystyin hymyilemään. Nykyään, viiden vuoden jälkeen olen jo oppinut kaiken. Luettelen vuoroni tullessa kaikki tiedot suuri riemu sydämessäni. Olen onnellinen. Ja tämä kaikki on mahdollista siksi, että minulla on salainen ase. Se on kyky, jonka olen kehittänyt pystyäkseni ottamaan osaa tähän yhteiseen rituaaliin, joka lähentää meitä kaikkia.

Pahintahan tietenkin nimittäin on kylmyys. Kysymys siis kuuluu: miten lämmittää itseään vedessä? Hillitön räpiköiminen vie liikaa energiaa. Siispä olen kehittänyt itselleni suunnattoman virtsansäilöntä- ja pidätyskyvyn. Juon viikon ajan kaikenlaisia juomia mahdollisimman paljon. Kaksi viimeistä päivää pidättädyn täysin virtsaamisesta. Viimeiset tunnin ennen avantoa ovat masokistista juhlaa. Ihoni väreilee, en pysty pitämään kireitä paitoja, puhumattakaan kiristävistä housuista, koska pienikin kosketus on riski. Mutta yritän päästä kolmeen päivään. Ehkä joskus tulevaisuudessa pystyn pidättämään jopa viisi päivää. En usko sen olevan mahdotonta. Minulla on tavoite, ja tavoite auttaa minua elämässä. Se tuo perspektiiviä. Ja laajentaa virtsarakkoa edelleen. Kykyni tarkoittaa siis sitä, että koska rakkoni on niin suunnaton, voin lämmittää itseäni avannossa virtsaamalla säännöllisin väliajoin kuumaa virtsaa ja hieromalla sitä lähelle ihoani. Se myös tuntuu jotenkin oikealta. 

Ettekä arvaakaan, miten monia uusia mahdollisuuksia jättiläismäinen virtsarakko avaa! Ehkä kerron teille niistä myöhemmin, hih!