Leukava sankari Lawrence Bigman oli keskellä tyhjää varastoa, mikä oli varsin sankarimainen paikka olla. Valaistus oli kohdallaan ja hänen päällään oleva haalari hulmusi yllättävän sankarimaisella tavalla, lukuunottamatta niitä kohtia jotka hänestä huokuva ja kuohuva testosterooni oli liimannut häneen kiinni. Varasto ei ollut aivan tyhjä, olihan siellä leukava sankari Lawrence Bigman joka pelkällä presenssillään olisi täyttänyt ontoksi koverretun Mount Everestinkin, mutta siellä oli myös helikopteri.

Helikopterin Lawrence Bigman oli korjannut jo tunti sitten, ja nyt hän auttoi siihen ihmisiä, joilla oli käsissään koko ihmiskunnan kohtalo. Ihmiskuntaa nimittäin oli kohdannut elävien kuolleiden vitsaus. Isoina, haisevina laumoina nuo kävelevät kalmot laahustivat joka puolella, janoten ihmislihaa. Lawrence Bigmania tämä ei hätkäyttänyt, toisin kuin se hiipivä epävarmuus siitä että hänen etunimensä ei ollut tarpeeksi miehekäs, tuo epäilys joka valtasi hänet aina yön pieninä tunteina. Mutta silti Lawrence oli taistellut noita kuolleita vastaan, taistellut pitkään ja hartaasti, ja nyt hän oli koonnut tänne neljä ihmistä.

He olivat Sheila Redcorn, nerokas tiedemies joka oli keksinyt lääkkeen jolla zombius voitiin parantaa. Tai tarkalleen ottaen se teki elävistä kuolleista kuolleita kuolleita eikä tarkalleen ottaen ollut lääke, mutta ainakin se oli pilleri, ja pillereitä yleensä on paras kutsua lääkkeiksi. Nyt Sheila piti saada armeijan salaiseen tukikohtaan jossa hän voisi massatuottaa näitä lääkkeitä joita zombit sitten jotenkin huijattaisiin syömään, metodi ei ollut tärkeintä, tärkeintä oli lopputulos. Toinenkin nainen tuossa helikopterissa oli - Tanya Throckmorton, presidentti Throckmortonin ainoa tytär, josta tulisi isänsä kuoltua - tuo jalo mies joka oli lähes yhtä leukava kuin Lawrence itse ja kuollut sankarimme käsivarsille pateettisesti - presidentti. Tai ainakin niin Lawrence ajatteli. Perustuslaillinen hallintomuoto oli aina tuottanut käsitteellisesti tuolle alphaurokselle jonkin verran vaikeuksia. Luonnollisesti Lawrence oli monet kerrat lempinyt noita molempia sulottaria, olihan hänen markkina-arvonsa valtaisa.

Myös kaksi miestä oli mukana - toinen oli Lawrencen oma isä, vetreä teräsvanhus joka oli erikoistunut zombien tappamiseen vanhanaikaisella metodilla eli pianonkielellä takaapäin. Hänen sanalliset mittelönsä Redcornin kanssa olivatkin piristäneet zombintappourakka varsin koomisella sivuväreellä. Lawrencelle tuo mies oli lähes yhtä rakas kuin hänen toinen isänsä - ei tämän pitäisi yllättää teitä, eletäänhän suvaitsevaista 2000-lukua. Toinen mies oli helikopterin pilotti. Helikopterin pilotti oli varsin turha mies.

Mutta Lawrencelle itselleen ei ollut tilaa lentokoneessa. Kyynel kummassakin silmissä hän hyvästeli helikopterin muut matkustajat. Kohta helikopteri lähtisi, mutta Lawrence joutuisi kävelemään ulos varastosta elävien kuolleiden keskuuteen. Hänen testosterooninsa keräisi elävät kuolleet hänen ympärilleen, ja ennen kuolemaansa Lawrence räjäyttäisi nuo abominaatiot taivaan tuuliin. Niin Lawrence lähti helikopterin luota, katsomatta taaksepäin. Naiset itkivät vuolaimenaan. Lawrencen isäkin itki. Helikopterin pilotti ei itkenyt. Helikopterin pilotti oli autistinen eikä hänellä ollut tunteita.

Jämerin, järkähtämättömin askelin eteni Lawrence Bigman. Erikokoisia käytäviä pitkin hän asteli. Erään kulman taakse käännyttyään hän otti harkituin liikkein pois pommivyönsä. Hänen leukasuonensa värähteli ja hän työnsi leukaansa eteenpäin. Ei niin että hänen olisi tarvinnut tehdä niin, mutta se oli hänen verensä kutsu, hänen hurja luontonsa. Hetkeäkään ei ollut hukattavana.

Lawrence löi nyrkkinsä läpi seinästä ulkoilmaan. Hän tunsi zombien hampaiden järsivän lihaansa. Hän veti kätensä pian takaisin, mutta tarkoitusta oli jo palveltu. Hänestäkin tulisi zombi. Ottaen huomioon että nämä zombit olivat todellakin haudasta nousseita ei ollut mitään järkeä että zombin purema muuttaisi Lawrencen zombiksi, mutta niin vain tulisi käymään - hän tiesi sen. Hän tunsi kuinka hänen tietokoneen lailla raksuttavat aivonsa hidastuivat ja lihan kutsu valtasi hänen mielensä. Ennen kuin hänestä tulisi täysi zombi hän repi määrätietoisesti seinän alas, niin että kun se lopulta onnistuisi hän olisi täysin kalmoutunut eivätkä zombit hyökkäisi hänen kimppuunsa. Lawrence oli geneettisesti ylempi yksilö ja tietysti oli hänen velvollisuutensa ja kunniansa olla aina voittavalla puolella. Ja harvat tahot olivat yhtä voittajia kuin zombit.

Hänellä oli vielä jäljellä tarpeeksi mentaalista vireyttä voidakseen johdattaa zombit helikopterin luokse. Helikopteri ei ollut noussut ilmaan koska Lawrence oli sabotoinut sen. Hänellä ei ollut mitään syytä tehdä niin, mutta totuus oli että Lawrence Bigman oli uskomaton kusipää.