Heräsin. Oli vasta varhainen aamunkoi, joita lepatteli ympäriinsä taloni nurkissa. Olisi aika ostaa lisää koipalloja. Tuvassa oli viileää, sillä niin oli ulkonakin. Tai itse asiassa siellä oli kylmää, kirkas pakkaspäivä.

Vetäisin villakoirasukkani jalkaan ja tassuttelin sitten hissukseen kakluunille. Se oli vain lämpimähkö, ei tarpeeksi lämmin makuuni. Kaivoin laatikosta kolme hyittäilevää uunilintua ja heitin ne uuniin, joka alkoi pian jo lämmittää vanhoja kihtisiä jäseniäni. Keitin kahvit. Taitoin varovaisesti sokerioravalta yhden etutassun ja laitoin sen lautaselleni. Orava rääkyi, mutta rauhoittui pian. Kaadoin sumpit lautaselle ja ryystin ne. Tämän taidon olin oppinut mummiltani. Jumala hänen muistoaan siunatkoon.

Puin päälleni paksun sokeritoppatakin ja heinäsirkkasaappaat, päähän vedin karvalakin ja kätösiini kintaat. Avasin oven, tunsin heti sierainteni jäätyvän. Pihaa peitti paksu valkoinen lumikko, joka yritti paeta minut nähdessään. Tein lumienkeleitä, lunta meni sisään kauluksesta mutta eihän se toki haitannut. Astelin polkua sikalalle. Avasin oven. Ruokin siat. Ruokki itse seiskoskeli nokkaansa aukoen mustavalkoisessa frakissaan, ja siat olivat sen ympärillä kauniina rinkinä. Eräs emakko saisi keväällä porsaita, joita hellisin ja kasvattaisin ja syyskylmillä valuttaisin veret nurmikolle. Myhäilin leveästi ajatellen tätä. Päätin käydä saunarannassa, päivä oli lyhyt ja halusin peseytyä.

Tarpoessani lumikon halki saunalle mietin, miten paljon nautinkaan täällä keskimaaseudulla asumisesta. Ainoa ongelma olivat hobitit, jotka kyllä kirkuivat tuskaisesti kun niitä ampui luodikolla tai hakamaapyssyllä. Pistin hiidenkiukaan alle tulet ja tökin pesää saunatontulla. Se manaili, joten juotin sille tarpeeksi olutta. Sitten se oli taas hiljaa. Täytin piippuni mahorkalla ja menin laiturille polttelemaan. Jäällä oli jokin lintu, liekö sitten kuikka tai lokki. Kyyhky se ei ainakaan enää voinut olla.

Saunottuani astelin puhtaana kuin saunasta tullut piika takaisin kotiini. Seinähirvet natisivat ja kalisuttelivat sarviaan. Tein merimakkarakeiton ja pistin sitten pitkäkseni. Ehkä elämäni oli tylsää, ainakin leskimieheksi jäätyäni, mutta juuri tämä tekemättömyys oli antanut minulle aivan tarpeeksi aikaa viimeistelläkseni huiluaariani. Huomenna pitäisi lähteä käymään kaupassa ostamassa talitiaiskynttilöitä, joulukin jo kolkutteli ovenpielissä ja kaipaili lunnahiaan. Iltarukous ja sänkyyn.

Näin kuluvat päivät.