Mummu kantoi kakun pöytään. Se oli valtava, massiivinen, mehevän näköinen kaakku. Vilhon silmät pyöristyivät vallan. Mummu teki parasta kakkua!

"No niin, teitä varten tein oikein erikoiskakun", kaakatti mummu ja asetti ottimet esiin. Äiti otti ensin, sitten isä, sitten Vilma ja mummu. Vilho sai kakkunsa viimeiseksi, mutta sitä oli vielä todella paljon jäljellä.
Äiti otti lusikkaansa kakkua, ja työnsi sen suuhunsa. Hän maisteli sitä hetken.
"Millä sinä maustoit tämän kakun?", kysyi äiti mummulta.
"Viskillä", vastasi mummu ykskantaan. "Pieni luraus terästää kummasti." Mummu söi ahkerasti. Vilhon mielestä kakku oli oudon makuista. Hän söi lisää. Kakku oli melko kosteaa.

"Ja toiset palat", sanoi mummu, kun lautaset olivat tyhjiä.
"En minä...", yritti äiti sanoa epävarmasti, mutta mummu keskeytti hänet.
"Pötypuhetta! Kakku syödään!". Mummu mätkäisi uudet palaset lautaselle. Vilhosta tuntui ihmeelliseltä. Häntä huimasi.

"Paljonko tässä on viskiä tässä kakussa?", kysyi isä. Hänen äänensä kuulosti oudolta.
"Ihan saatanasti", vastasi mummo ja söi silmät pieninä lisää kakkua. "Koko pullollinen ja toista päälle", mussutti hän. "Ota Vilho lisää kakkua."
"Alma, ei me nyt enää..."
"Turpa kii, huora. Kakku syödään!", kiekaisi mummo ja heristi äidille haarukallaan. Äiti hiljeni täysin ja survoi sitten äkäisesti lähes koko kakkupalan kerralla suuhunsa. Vilholla oli hieman paha olo. Hän otti lisää kakkua.
"Kaikki syö nyt viskikakun loppuun asti!", julisti mummo kovalla äänellä. Isä näytti punaiselta ja tökki kakunpalaa eestaas. "Matias! Kakku! Naamariin!"

Vilma oksensi jo kolmannen kakunpalan jälkeen ja meni eteiseen, missä hän nukahti naulakon alle. Vilholla oli nyt hyvä olo, kuin hän leijuisi taivaalla. Äiti itki ja meikit valuivat ympäriinsä. Mummo nousi ja vaappui horjuen uunille.
"Lisää viskikakkua! Tähän käytin kaksi pulloa Jaskaa ja banaania." Mummo pysähtyi ja näytti hetken poissaolevalta, tointuen äkkiä ja kantaen sitten kakun pöytään. Isä piteli päätä käsissään.
"Alma, anna armoa, anon", toisteli hän epäselvästi.
"Viskikakkua rakkaalle pikku-Matiakselleni", sanoi mummu rakastettavasti ja jakoi kakun neljään osaan. "Vilma ei varmaan syö. Tuskin tekee hyvää pienen tytön maksalle tämä!" Vilhon vatsassa kiersi ja hän näki jo kymmenennen valtavan kakunpalan lautasellaan. Miksi mummu syötti hänelle viskikakkua? Mutta mummu oli aina ollut oikeassa, näin isi oli sanonut, yritti Vilho ajatella, ja työnsi lusikkansa viskikakkuun.
Mummu nojasi punavalkoisen vahakankaan yli ja yritti katsoa Vilhoon.
"Nyt tulet sinäkin Vilho ekan kerran elämässäsi ihan vitun pahaan känniin", kähisi mummo.