Pankkiryöstö! Isot, karvaiset miehet, pukeutuneena räyhäävän alaluokan suosimiin vaatteisiin ja kommandopipot päässään, käskivät asiakkaat maahan ja kassahenkilökuntaa lappamaan rahaa säkkeihin - hyvin stereotyyppinen pankkiryöstö, sellainen jonka kuka tahansa voisi kuvitella. Tulisiko kukaan auttamaan asiakkaita ja henkilökuntaa? Onneksi tässäkin kaupungissa, tässä geneerisessä keskisuuressa kaupungissa jossa juuri tämä ryöstö tapahtui, oli supersankari!

Valitettavasti kyseinen supersankari oli Kusipäämies. Ja niinpä kukaan asiakkaistakaan ei ollut erityisen iloinen siitä, kun Kusipäämies saapui paikalle. Tapansa mukaan Kusipäämies ilmaantui tyhjästä naurettavan pieruefektin saattamana ja jäi sitten nojailemaan seinään typerästi hörötellen ja virnuillen, vaatteissaan joiksi tuo laiha läski oli tällä kertaa valinnut repaleiset sinisenväriset pyjamahousut sekä paidan. Rinnuksissa luki KuPäMi Comic Sans-fontilla ja päässä olivat ylisuuret aurinkolasit ja teekkarilakki. Kyllä, Kusipäämies näyttikin nimensä veroiselta.

Samaan aikaan kun kaiken toivonsa menettänyt kassahenkilökunta lastasi rahoja säkkeihin, Kusipäämies jatkoi höröttelyään, välillä tehden äkkinäisiä liikkeitä rosmojen ja asiakkaiden suuntaan tavalla, joka herätti toivonkipinän kaupunkiin vastikään muuttaneiden keskuudessa mutta joka myös sammutti tuon kipinän heti rinnuksissa. Ja Kusipäämies tyytyi katselemaan laiskasti kun rosmot juoksivat autoonsa ja lähtivät pakoon. Sen jälkeen Kusipäämies poistui paikalta yhtä naurettavan pieruefektin saattelemana kuin oli tullutkin.

Mutta älkää luulkokaan että Kusipäämies olisi jättänyt rikolliset rankaisematta. Olihan hän kuitenkin supersankari ja sellaisena velvoitettu taistelemaan rikollisuutta vastaan. Tietyt säännöt ovat olemassa, se pieni linja joka erottaa supersankarin 
superrikollisesta, ja Kusipäämies tiesi että superrikolliseksi hän oli, niin, liian kusipää.
Superrikollisen pitää olla tietyllä tavalla cool ja seksikäs ja mikä tahansa kusipää ei voi sitä saavuttaa.

Joten Kusipäämies ryhtyi toimiin. Joka aamu rikolliset saivat huomata että heidän kenkänsä olivat täynnä
paskaa ja vessanpöntön päälle oli vedetty elmukelmua. Kun he menivät baariin tuoppien kyljistä löytyi 
viestejä siitä että niihin oli syljetty ja drinkeissä oli aina puolet tabascoa. Vaatteet oli säännönmukaisesti
 vaihdettu kahta kokoa pienempään, tapettien värejä muuteltiin joka yö juuri huomattavalla tavalla, ja
 välillä, kun heittiöt heräsivät hämmennyksen ja tuskan täyttämistä unistaan, he näkivät viiden sentin
 päässä naamastaan Kusipäämiehen hymyilemässä tavalla, joka melkein mutta ei ihan muistutti Jan
 Vapaavuorta. Kului vain viisi päivää ja rikolliset olivat Kusipäämiehen salaisen Kusipääluolan ovella,
 allekirjoitettu kirjallinen anteeksipyyntö kädessään ja rahat isossa laatikossa, jonka he jättivät
 Kusipäämiehelle. Näin tuli toimia, ja näin oli aina toimittu.

Rahat Kusipäämies vei köyhien slummialueelle ja poltti ne, kansan katsellessa, yksi kerrallaan.