Olen päissäni. Pukuni on ryvettynyt ja liian pieni - se on ollut ylläni jo monta päivää. Naamani punoittaa ja tukkani, vaalea ja lyhyt, on aivan takussa. Päässäni on Setelen lippalakki ja kädessäni Valintatalon muovikassi. Istun tietokoneeni ääressä ja olen ihan vitun pierussa. Edessäni on lähes tyhjä kossupullo, josta latkin välillä pitkiä huikkia. Röyhtäillessäni hieman oksennusta tursuaa suuhuni. Viina on huoneenlämpöistä ja minä en.

Olen asentanut lähikauppani liukuhihnan päälle valvontakameran. Ihmisten ruokaostokset kertovat heistä enemmän kuin muista. Tarkoitukseni oli tehdä tästä asiasta tutkimus mutta olen nyt ryypännyt vähintään viisi päivää. Eilen olin karaokeravintolassa ja lauloin. Katson nyt videomateriaalia ja yritän keskittyä, mutta se on lähes mahdotonta. Minua panettaa mutta olen runkannut aivan liian monta kertaa ja tuntuu siltä, kuin joku olisi survonut virtsaputkeeni natolankaa. Tuijotan silmät ristissä ruudulle. Liike on epäkoherenttia.

Tuo nainen laittaa liukuhihnalle tavaroitaan. Milloin asia on tapahtunut? En tiedä. Kai se on eilen, jos eilen oli yhdestoista päivä. Kai se oli! Nainen ostaa tamponeita, eli hän vuotaa verta. Hihitän hetken ajatellen veristä pimppiä ja haparoin kossupulloa. Se kaatuu ja leviää pitkin papereitani. Olen piirrellyt niihin kuvia jatkosodasta. Katson viinalätäkköä. En ole näin päissäni, totean, ja horjun parvekkeelle. Siellä on lisää viinaa. Kello on kaksitoista päivällä ja minun pitäisi olla töissä. En ole. Sytytän tupakan ja keskityn. Vastapäisen talon seinä horjuu aikansa. Poltan neljä imaisua mutta tupakkahan on pahaa. Tumppaan sen puolihuolimattomasti ja se jää savuamaan stögikseen. Avaan kossupullon ja ärhäkkyyden puuskassa heitän korkin alas parvekkeelta. Tämä on kansalliserotiikkaa.

Kävelen tietokoneelle mutta saan paremman idean: soitan ex-vaimolleni. Puhun hänen kanssaan, varmasti viisaita. Televisiosta ei tule jääkiekkoa, joten surffaan seisoen muutaman kanavan läpi. Otan toisen pitkän huikan mutta ei, töllöstä ei tule mitään. Otan lisää huikkaa ja kiroan hetken.

Mies ostaa makkaraa. Tämäkin on tapahtunut eilen. Tunnen syvän yhteyden miehen kanssa. Hänkin ostaa makkaraa. Minäkin ostin joskus makkaraa, se oli hienoa makkaraa se. Paistoin sen ystävieni kanssa. Tajuan: olen unohtanut heidät! Tartun matkapuhelimeen ja selaan sekopäisesti listaa. Soitan kolme kertaa vanhalle ystävälleni mutta suljen puhelimen aina ennenkuin hän ehtii vastata. En kuitenkaan tahtoisi häiritä. Hän soittaa takaisin. Kerron hänelle elämästäni.

Viinakin on melkein loppu. Minulla on vielä viisi päivää videoita katsottavana. Kohta tutkimusprojektini on valmis. Tuo jätkä ostaa kaljaa. Pitäisikö minunkin.