Katselin baaritiskin takaa sankkaan tupakansavupilveen ja olin tyytyväinen. Vuosikaudet olin uurastanut, tauotta ja stressin kourissa, närästyslääkkeitä syöden ja kriitikoille kirjoitellen, ja vihdoinkin olin saavuttanut tavoitteeni. Olin perustanut baarin, ja se oli valittu yksimielisesti Suomen huonoimmaksi ravintolaksi.

Bar Helveta sijaitsi Helsingin Etelä-Esplanadilla. Järkyttävän korkeiden vuokrahintojen ansiosta olin pystynyt korottamaan alkoholin hinnat kipupisteeseen asti. Sijainti Helsingin kuuluisalla kauppakadulla toi tiettyä mainetta, varsinkin kun siihen yhdisti asiakaskuntani ja jatkuvat järjestyshäiriöt.

Olin aloittanut sisutuksesta. Perustuolimallin virkaa toimitti halpa, lonksuva muovituoli, jonka jalkoja olin viilannut hieman erimittaisiksi jotta ne keinuisivat mahdollisimman paljon.Pöydät olivat raskaita, monijalkaisia metallihirviöitä, joiden kuoppaiseen pintaan olin liimannut halpaa kokolattiamattoa. Päällysteet olivat jo tupakanpolttamien ja pinttyneiden, vastenmielisten tahrojen peitossa. Pöytä oli aivan liian korkea tuoleihin nähden, joten vain pisimmät asiakkaat pystyivät nojaamaan eteenpäin. Heitä miellyttääkseni olin ripustanut kattoon erilaisia esineitä, ja ylpein olin 180 sentin korkeudessa baaritiskin päällä hiljakseen keinuvasta täytetystä puhvelista, jonka koinsyömä turkki hilseili ja pölysi. Olin täyttänyt paikan erilaisilla patsailla ja kasveilla, erityisesti ulko-oven ja wc:n edustat. Baarituolit olivat kiikkeriä, liukkaita ja aivan liian herkästi pyöriviä. Osasta olin rikkonut varrenkiristimen, joten niiden korkeus vaihteli satunnaisesti.

Juomatarjonnassa satsaus oli myös kannattanut. Ainoa olut, Lappari, tarjoiltiin valtavissa, naarmuisissa muovituopeissa. Lappari oli lantrattu vedellä ja tarjottiin 42 asteen lämpöisenä - ja aina vajaina annoksina. Punaviininä tarjoilin halpaa espanjalaista jäteviiniä, ja valkoviininä oli Magýar. Ulkomaalaisten oluiden listalla ainoa oli jokin karmivan pahan makuinen portteri, hinta 8,3e per tuoppi. Näin en kuitenkaan olisi saanut sopivaksi katsomaani asiakaskuntaa, joten olin jakanut kaikenlaisille ongelmanuorille, alkoholisteille, skinheadeille ja narkomaaneille kanta-asiakaskortteja, joiden avulla oluen hinta saatiin alas kahteen euroon. Yhdistelmä oli toimiva: asiakaskunta oli hirvittävää ja hinnat korkeita.

Tupakkalaki ei sitonut minua, koska olin anonut jatkoaikaa. En valvonut tupakointia millään tavalla. Pöydillä oli erilaisia huonoja tupakka-astioita: sinkkiämpäreitä, terasseilta tuttuja "lautanen ja ruukku" -asetelmia, ja jumittuneita pyöriviä haisupesiä. Näitä ei juurikaan tyhjennetty, joten ne tursuivat ja pursuivat ylitse haisevia natsoja. Joka päivä kuitenkin arvoin joitain pöytiä, joiden tuhkakuppeja tyhjennettiin lähes obsessiivis-kompulsiivisesti. Tätä tehtävää hoiti vuoropäällikköni Jaska, joka oli liikalihava ja jonka motorinen eleganssi toi mieleen humalaisen virtahevon.

Aina uuden asiakkaan saapuessa häntä tervehti iloinen narikkamies: Uusilta asiakkailta sisäänpääsy 7e, narikka 3e (pakollinen). Narikkamies oli paikalla miten lystäsi, joten useimmiten narikkajonossa sai odottaa. Luonnollisesti pidimme imagojonoa. Olimme myös yksi ainoista Helsingin ravintoloista, joilla oli suoraan Bulgariasta palkattu, häiriköivä ja öykkäröivä, sovinistinen sisäänheittäjä, joka melskasi kadulla maallikkosaarnaajan tapaan. Narikan jälkeen uutta asiakasta tervehti läpitunkematon tupakansavu, surkea mutta erittäin kovalla äänellä soitettu musiikki (iskelmä, blackmetal ja KLF-tekno) ja lukemattomat aggressiiviset kanta-asiakkaani. Asiakas sai huonoa palvelua ja istutettiin pakolla johonkin pöytään. Vastustin luokkayhteiskuntaa, joten jokaisen uuden asiakkaan pöytään istutettiin myös joku kanta-asiakkaistamme. Pöytiintarjoilua ei ole. Luottokortti ei kelpaa. Lähin automaatti on rikottu. Valot eivät toimi, poislukien strobovalo.

Tiskillä heitä palvelivat Eveliina, 53 vuotta ja toistasataa kiloa tympääntynyttä ja huonoa suomea puhuvaa venäläisleidiä. Toinen myyjättäreni, Hillevi, oli 19 vuotta, umpisurkea palvelusihminen vittumaisuutensa takia, ja erittäin hyvännäköinen ja suulas. Asiakkaita miellytti, että sen sijaan että heille olisi tarjoiltu, niin myyjätär seurusteli uusnatsien kanssa ja poltti jatkuvasti mahorkkaa. Maksimoimme odotusajan ja minimoimme tarjoiltavan juoman määrän ja laadun.

Ravintola oli auki miten sattui, mutta aina kun tilanne salli, olimme avoinna vähintään neljään. Tämän jälkeen jatkoimme salabileinä, joissa ryypättiin ja kuseskeltiin nurkkiin. Niin, kuseskelua: meillä oli ainoastaan yksi yhteisvessa, jonka olin tapetoinut pornolehdillä ja rikkonut lavuaarin. Suoraan vessaan kytketty kaiutin piti huolen siitä, että suorituksen aikana asiakas sai nauttia valitsemastani musiikista. Vessan sisutuksena oli kondomiautomaatti.

Olin onnellinen. Tuhannet ihmiset kävivät palaamatta enää koskaan takaisin. Taistelin kaiken aikani kansalais- ja asukasjärjestöjä vastaan. Olin joutunut jo palkkaamaan kokopäivätoimisen lakimiehen, joka puolusti minua oikeudessa sangen kyseenalaisin keinoin.

Tervetuloa Bar Helvetaan.