Ravintolailta oli jo kallistumassa loppua kohti ja mietin pitäisikö tämän siiderin jälkeen lähteä kotiin, mutta silloin näin sinut. Sinäkin näit minut, ja vaappuvin askelin suunnistit pöytääni kohti, pöytää jossa istuin Tiian ja Riinan kanssa, mutta nyt Riia ja Tiina eivät olleet enää tärkeitä ja sinä olit huomioni jakamaton kohde.

Sinä, ruumiiltasi miehekkään tukeva, ja tätä vain korosti se, miten vatsasi koosta huolimatta sinulle liian suuri t-paita oli rypyssä siitä, kuinka tungit sen vyösi alle. Tuon t-paidan, joka julisti näkemystäsi siitä että "Olut antoi minulle tämän ihanan vartalon" (oi, jos se vain olisi totta, muuttuispa Suomen joet ja järvet olueksi vaan!), harmaata väriä vain korosti päälläsi oleva sininen pikkutakki, muodikkaasti helmoista kulahtanut. Päälläsi olevat siniset farkut vain lisäsivät tätä vaikutelmaa ja muotigurut Milanostakin halunnevat tietää mistä olit onnistunut löytämään niin hienolta näyttävän vaatekappaleen selvästi niin halpaan hintaan. Tuon asun kruunasivat purjehduskengät, niin kesäiset, niin raikkaat, niin ajattomat.

Mutta en minä ole nainen joka kiinnittää huomiota vain miehen vaatteisiin tai miehen lompakkoon, joka tällä hetkellä miehekkäästi pullisti etutaskuasi, (eikä se ollut ainut asia housujesi etupuolella joka pullistui miehekkästi, huomasin kiihkoni kasvaessa) vaan myös paitasi rispaantuneen kauluksen yläpuolella oli monta asiaa jotka minua miellyttivät. Kasvosi, kuin pallurainen kuu, parransänkesi, juuri sillä välillä jossa muut eivät tiedä pitäisikö sitä kutsua sängeksi vai parraksi, pienet mutta ruokkoamattomat viiksesi, ja ennen kaikkea pälvikalju, joka vain todisti sitä että suonissasi virtasi testosteroni kuin mahlanoro joka jo nyt virtasi haarojeni välissä.

Istuit pöytäämme. Katsoit minua. Riina ja Tiia lähtivät pois - joku veruke poikaystävästä tai kissasta joka oli jätetty kotiin, menkööt! Selvästi he olivat vain kateellisia siitä että sinä olit kiinnittänyt huomiosi juuri minuun. Lisäksi siiderini oli vielä kesken. Ja sitten aloit puhua. Kuinka rakastuinkaan heti ensi kuulemalta omituisen nasaaliseen viskibassoosi! Römäkällä - mutta silti nasaalisella, kuinka se käy? - äänelläsi aloit puhua minulle siitä miten ex-vaimosi yrittää viedä kaiken mitä sinulla on, se huora. Ah, olet kokenut mies ja et pelkää ilmoittaa sitä heti! Himoni oli liian suuri että pystyisin sanomaan mitään, vääntelehdin vain tuolissani.

En pystynyt katsomaan sinua pitkään kerrallaan. Mutta et sinäkään minua silmiin katsellut - epäilemättä jos katseemme olisivat kohdanneet olisi sisälläni vallinnut hekuma voinut säikäyttää sinut, sillä sisimmältäsi olet epäilemättä herkkä kuin mimosa mutta silti vahva kuin tammi. Kerran sinua vilkaisin ja huomasin että katseesi oli kiinnittynyt tiukasti rinnuksiini. Kuinka rakastankaan miehiä jotka hienovaraisin elkein, eleillään ja ilmeillään, uskaltavat kehua naisen kurvikkaita muotoja! Suurimman osan aikaa katseeni oli kiinnittynyt viereisen pöydän 25-vuotiaaseen kehonrakentajaan, ja mielessäni mietin kuinka poikanen hän olikaan sinuun verrattuna. Kerran jopa huikkasin hänelle kutsuakseni hänet pöytään että voisin nöyryyttää häntä sinun edessäsi, mutta hän vain katsoi sinua ja lähti tiehensä, tajuten tappionsa..

Olit lopettanut tarinan tuosta feministinartusta jota minäkin nyt niin kovin vihasit ja siirryit kertomaan vitsiä - nauru on paras tapa naisen sydämeen, sinäkin tiedät sen! Ei niin että enää tarvitsisit sydämeeni pääsyä, sillä sinulla tulisi tuossa kammiossa paikka olemaan, nyt, aina ja ikuisesti. On kuin koko Linnatupa olisi hiljentynyt, ei ollut enää mitään muuta kuin sinä, minä ja kertomuksesi ruotsalaisesta, italialaisesta ja suomalaisesta jotka joutuivat helvettiin mutta lähetettiin takaisin maan päälle. Juttusi päästessä crescendoon nauroit röhöttäen ja heilautit kaljatuoppiasi pitkässä kaaressa, niin että osa juomistasi roiskui kasvoilleni. Siksikö että voisit kiusoitellen nuolla ne pois? Ei, sen sijaan paukutit pöytää tuopillasi ja jatkoit nauramista, ja kun minä en vastannut - miten voisin siinä tilanteessa päästellä muita ääniä kuin ekstaasin ininää? - toistit tuon vitsin mitä hupaisimman lopetuksen vielä pari kertaa. Tehostuksesksi kopauttelit minua olkapäähän ja hoit "Usotsie, usotsie! "Poof" sano ruottalainen!". Kinoa! Selvästi olit naistenhankintaoppaasi lukenut, ja lukeneisuus on taas yksi tärkeä osa sitä pitkää listaa himoittavista puolistasi, joita mieleeni olin jo listannut.

Ja sitten. Sitten sanoit ne sanat mitä en olisi uskonut edes kuulevani, sillä mitä minun kaltaiseni nainen tekisi sinun kaltaisesi miehen rinnalla:

"Lähekkö meille emännäks?"

Kyllä, kyllä, kyllä! Vie minut kotiisi! Ota minut hetekallasi, ota minut niin että lennän sateenkaaren tuolle puolelle ja takaisin! Tee minusta vaimosi! Haluan synnyttää lapsesi! Haluan sinua niin, jokaista ruumiinosaasi! Näitä sanoja ajattelin, mutta suustani onnistuin päästämään vain sanat "Painu nyt jätkä viimeinkin vittuun täältä", sillä minulla on kuppa.