Olen paha ihminen. Minulla on pahat nahkaliivit, pahat suippoviikset ja pääni on paha. (Kalju.) Sieluni huokuu mitä mustinta pahuutta ja haluaisin tehdä pahaa maailman jokaiselle ihmiselle, yksitellen, kivuliaasti, aikaavievästi. Pahaa. Hahaa.

Tässä on vain yksi pieni pulma. Koskaan en saa pahaa kenellekään tehtyä. Aina kun minun pitäisi pistää pahat aikeeni käytäntöön, oli kyse sitten jostain niinkin pienestä kuin mummon pilkkaamisesta tai lapsen syrjimisestä, alan oksentaa villisti. Olen käynyt (pahalla) lääkärilläkin tämän pulman takia ja hänen mukaansa minulla on kellopeliappelsiini-syndrooman lievempi muoto - voin kyllä ajatella pahuutta ja hivellä itseäni samalla, mutta kun pahuus pitäisi pistää käytäntöön, epäönnistun siinä ja alan oksentaa. Hän sanoi että ainoa keino parantaa tämä olisi niellä jokin mahdollisimman paha esine, jotta se rauhoittaisi sen hyvyyden, joka tuon oksentamisen aiheuttaa. Hän ehdotti myös itsemurhaa, koska oli tohtori Jack Kevorkian, mutta kieltäydyin. Tohtori Kevorkian on paha lääkäri.

Tämä tuotti minulle ongelmia. Mikä olisi paha asia, jonka voisin niellä? Atoomipommi on eittämättä erittäin paha objekti, mutta se on aivan liian iso, että voisin niellä sen. Maksalaatikon voisin niellä ja se on, myöskin eittämättä, erittäin pahaa, mutta en usko että Jack-setä tarkoitti tällaista pahuutta. Mitkään lääketabletit eivät ole pahoja, koska nehän parantavat ihmisiä, ja myrkky on pahaa, mutta se tappaisi minut, ja jos en anna ekspertin tappaa itseäni niin en myöskään halua sitä hommaa uskoa minkään naismaisen myrkyn harteille. Lopulta päädyin nieltävien asioiden joukossa rahaan. Minun pitäisi hankkia mahdollisimman paljon pahuutta sisältävä kolikko ja niellä se.

Mutta mikä olisi pahin raha maailmassa? Aloin tehdä listoja ja tutkimusta. Rahalla pitäisi olla monta eri puolta. Sen tuli symbolisoida jotain tiettyä, pahaa hallintoa, mutta sen myöskin tuli olla tuotettu mahdollisimman paljon pahuutta sisältävällä tavalla, ja sen tuli olla monen pahan ihmisen käsittelemä, että pahuus hieroutuisi siitä heihin. Eikä minun pitänyt paljon tutkimusta tehdäkään ennen kuin päädyin, näitten seikkojen takia ja saatavuuden vuoksi, apartheid-ajan Etelä-Afrikan kruggerrandeihin.

Krugerrandit! Siinäpä vasta paha raha, paha! Paitsi että apartheid oli totta kai pahuuden kammio ja loukko, niinhän minulle oli koulussakin opetettu, krugerrandit olivat erityisen pahoja koska ne oltiin tuotettu kultakaivoksissa bantu-työvoimaa hyväksi käyttäen. Veldtin pakanoiden hikeä ja kärsimystä täynnä olisivat ne. Nyt piti vielä löytää maailman pahin krugerrand. Mikä se olisi? Päädyin tekemään tiedusteluja Facebookin kautta krugerrand- ja pahuusentusiasteilta, ja lopulta eräs hienostunut, herraskainen nuorimies Espoosta ilmoittikin että hän olisi valmis myymään krugerrandinsa, joka oli erittäin paha.

Menin hänen luokseen. Hän avasi oven sytyttämätön piippu suussaan ja satiiniaamutakki päällään ja kutsui minut makuuhuoneeseensa. Epäilin jo olivatko nahkaliivini paljastaneet latentit homofiilitaipumukseni, mutta hän piti krugerrandiaan makuuhuoneessaan - kuulemma sen piteleminen vasemmassa kädessä auttoi häntä hekuman saamisessa silloin kun hänen oikean kätensä hienostuneet sormensa vaeltelivat pitkin hänen eturauhastaan kiihkon hurmassa. Ja hän kertoi minulle tuon krugerrandin historiasta, ja vakuutuin.

Kun kyseisen krugerrandin kulta oltiin louhittu, sen louhija, zulukansaan kuuluva nimetön ihmisparka oli kuollut kivikasan alle, ja kun se valmistettin, Herman Cohn, Kapkaupungista kotoisin ollut juutalainen oli pudonnut kultasammioon ja samoin kuollut. Jo tämä sai ahavoituneet afrikaaneritkin vakuuttuneeksi siitä että kyseinen raha oli hirviömäinen saatanan luomus ja se lähetettiin mitä pikimmiten Angolaan, jotta siellä tuetut kapinalliset voisivat ostaa lisää macheteja, joilla oli hyvä katkoa kommunistihallinnon kurkkuja. Heti rahan saavuttua perille kuitenkin kuubalaiset olivat teloittaneet jokaisen kapinallisen ja raha oltiin viety takaisin Kuubaan, jossa Fidel Castro oli käyttänyt sitä partansa palmikoimiseen, ja jossain välissä raha oli sikarilaatikon mukana vahingossa joutunut Amerikankiertueelle, jossa se oli inspiroinut mm. John Wayne Gacyä muthatöissään. Tuo nuorimies oli itse saanut kyseisen rahan monien mutkien kautta Venäjän mafialta, mutta nyt se hirvitti häntä itseäänkin, ja hän oli valmis myymään sen minulle kymmenentuhannen euron pilkkahintaan. Helppo maksettava! Olenhan toki varakas mies, koska paha - tunnetusti - saa aina palkkansa.

Heti kun olin päässyt hänen ovensa ulkopuolelle nielaisin kyseisen rahan. Kadun ulkopuolella oli lapsi. Viaton pieni lapsi joka herttaisesti imeskeli tikkunekkuaan. Anastin kyseisen tikkunekun, aiheuttaen vuolaan itkunpurkauksen. Omasta kurkustani purkautui nauru, syvä, paha, nauru.