Kerran olin bileissä. Bileissä näin erään henkilön jota en aikaisemmin ollut tavannut. Itse asiassa näin montakin henkilöä joita en ollut aikaisemmin tavannut, mutta jokin tässä ihmisessä kiinnitti minun huomioni, ja hän oli mies, joten kyseessä ei ollut eroottinen kiintymys. Pikemminkin tämä johtui siitä että heti kun näin kyseisen henkilön, pystyin sanomaan kaiken hänestä. Se oli ensimmäinen silmäykseni häneen ja silti hänen koko olemuksensa suorastaan huusi ilmoille hänen elämäntarinaansa, ja siksipä päätinkin että minun tulisi kertoa tämä hänelle.

"Moi, mä oon Teppo, mikä sun nimes on", esittelin itseni , ja kuuntelematta vastausta jatkoin "Niin, Matias" - vain sellaisilla joiden nimi oli Matias pystyi olemaan juuri tuonsävyinen karvapehko päänsä päällä - "Mä katoin sua tuolta huoneen toiselta puolelta, katseemme eivät kohdanneet koska pälyilit rauhattomasti puolelta toislle, mutta silti mä huomasin sut, ja mä tahtoisin kertoa sulle että sä melko suurella varmuudella tykkäät pelata miniatyyripelejä," ilmoitin, ja huomatessani hänen suunsa vääntyvän hämmästyksen ja heräävän vihan ilmeeseen, jatkoin "Se johtuu tuosta parrastasi, näetkös."

Jatkoin siis puhettani ennen kuin hän pystyi virkkaamaan mitään. "Ja tuo lierihattu, musta kuin yö mutta kuluneen nukkainen kuin sumu, kertoo karua kieltään siitä että viimeisin intiimi naiskosketuksesi oli kuusi kuukautta sitten pikkusiskosi lihavan ystävän kanssa kotisi, jossa vielä asut, vaatekaapissa, mutta sinun oli lopetettava koska saavutit sottaisen kliimaksisi ennen aikojaan. Kyllä, juuri tuo lierihattu kertoo sen."

Rykäisin ja katselin maata pohtivasti vähän aikaa samaan aikaan kun hänen elekielensä kertoi, että hän valmistautui kysymään olenko mahdollisesti stalkannut häntä. "En ole stalkannut sinua, kuomaseni, en ole nähnyt sinua koskaan aikaisemmin, mutta silti - katso nyt noita kenkiäsi! Voisivatko nuo kengät kuulua henkilölle joka kuuntelisi muuta kuin bändejä jotka versioivat Commodore 64-pelien taustamusiikkia? Ei, älä sano mitään - tiedän että tälläkin hetkellä päässäsi soi auttamatta Commandon taustamusa. Hyvä biisihän se on."

Hänen seuraavaan kysymykseensä olisivat liittyneet sanat "Commandore 64", joita vihaan, joten jatkoin kertomistani - kuvailin hänen lapsuuden traumansa siitä miten hämähäkkihirviöt ulkoavaruudesta tulisivat kaappaamaan hänet planeetalleen mutta hylkäisivät hänet kuten hänet olivat hylänneet kaikki muutkin elämänsä aikana ja sen jälkeen laajasanaisesti maalailin verbaalista taulua siitä miten hänen kirjalliset yritelmänsä ja riidat joita se oli tuonut hänen kaveripiiriinsä jotka eivät arvostaneet hänen eroottista uudelleentulkintaansa Margaret Atwoodin kirjasta "Orjatar".

Tässä vaiheessa katsoin hänen naamaansa, etsien lisää merkkejä hänen elämänsä monipolvisesta ja hupaisesta kulustaan, mutta huomasin, että todellisuudessa hän olikin valtaisa ruskea karhu joka juuri valmistautui lyömään naamani rikki valtaisan tassunsa heilahduksella, joten poistuin takavasemmalle ja valitin sille ystävälle joka minut oli bileisiin kutsunut että jotkut ihmiset eivät vain ymmärrä normaalia jutustelua.