Pyllytär käveli pitkin kirkkaasti valaistua teräskäytävää ivallinen hymy kammottavan kauniilla kasvoillaan. Kätyrimiehen surkea mateleminen oli saanut Pyllyttären tyytyväiseksi - tuo niljake olisi pois pelistä hetken aikaa! Hieman Pyllytärtä harmitti, ettei hän ollut lopettanut tuon aksolotlin kieroutunutta taivalta, mutta hän tiesi että tapaisi Kätyrimiehen ennemmin tai myöhemmin uudestaan.

Pyllytär pysähtyi kuullessaan pienen suhauksen katonrajasta. Salamannopeasti hän otti tanssivia askeleita taaksepäin ja loi tarkan katseensa ylös. Kyllä - pienestä aukosta purkautui pihisevänä virtana kirkkaanvihreää kaasua. Tohtori Kauhun tappokaasua! Pyllytär murisi vihaisesti ja kaivoi nopeasti ja varmasti vyöltään kaasunaamarin, jonka hän tempaisi päälle. Hänen sormensa sipaisivat pistoolia, mutta hän karisti mieleen tulvivat halut nopeasti pois.

Jostain kuului mikrofonin ratinaa ja sitten Tohtori Kauhun kuiva, nariseva ääni.
"Vai niin! Nuori enkelittäremme on saapunut tänne tuhoamaan ensin apurini ja sitten minut. Kuinka kekseliästä, kuinka nerokasta! Tekisipä mieleni taputtaa näillä robottikäsilläni kaupunkimme armaan suojelijan neronleimaukselle! Kas kas, luonnollisesti otit kaasunaamarin mukaan - arvelinkin että tekisit noin mutta eihän vara venettä kaada."
Pyllytär ponnahti kaasuaukolle ja tukki sen nenäliinallaan.
"Ooh, kuinka liikuttavaa! Pieni tyttösemme osaa jo ihan itse ratkoa ongelmia! Mutta luulitko tosiaan sen olevan näin helppoa? Nyt olen jo lopen kyllästynyt puuhasteluihisi!" Tohtori Kauhun äänestä kuulsi läpi kirkas ja kylmä viha. "Tämä ei ole viimeinen varoitus sillä sellaisia en anna. Juuri nyt armeijani on marssimassa halki tämän kaupungin, ampuen lapset, heittäen eläkeläiset jokeen ja pakottaen työikäiset orjuuteen leirilleni! Ja sinä, Pyllytär-neitiseni, olet myöhässä! Koko turha ajojahtisi oli vain harhautus jonka avulla sinut on saatu harhaan. Hahahaha!"
Pyllytär oli äkkiä oudon viileä.
"Tohtori Kauhu!", huusi hän kirkkaalla äänellään. "Minä vitut välitän - minä olen täällä suolistaakseni sinut ja sen minä aion myös tehdä!" Hän jatkoi matkaansa pitkin käytävää. Tohtori Kauhun kaiuttimista kuuluva rätinä saatteli häntä.
"Vai niin! Mikä korkeamoraalinen heeros, todellinen amatsooni! Hylkäät sadattuhannet ihmiset kuolemaan vain kostaaksesi sen mitä sinulle silloin kauan sitten tapahtui. No, rakas Pyllytär, minä seuraan nyt konventioita joita näistä tapauksista on todettu ja menen suoraan vaiheeseen jossa voi kyllä, olen Hydra, leikkaa pää irti, seitsemän lisää tai jotain, polta päät, niin päin pois. Tule ja tuhoa minut jos voi---"
Pyllytär ampui raivoisasti sarjatulella kaikki kaiuttimet risaksi. Hiljaisuus laskeutui käytävään. Pyllytär veti liikkuvat taakse ja vapautti ne. Yksi panos tippui lattialle kilahtaen kovaäänisesti. Vai tahtoi Tohtori Kauhu nähdä draaman kliimaksin? Tuo impotentti deviantti! Pyllytär hymyili taas. Hän tuhoaisi ensin Tohtori Kauhun ja sitten tämän armeijan.

Käytävän päässä oli ovi joka oli, sangen avomielisesti auki. Pyllytär astui sisään. Samassa valot kalahtivat pois päältä ja hän jäi pimeyteen. Vuosikausien harjoittelu kuitenkin auttoi ja hän kuuli, miten kymmenet ruumiit ja askelet hiljaa täyttivät tilan hänen ympärillään. Pyllytär ei sanonut sanaakaan, vaan tarttui kivääriinsä, käänsi sen satunnaiseen suuntaan ja avasi tulen. Valot räsähtivät päälle ja tuona hetkenä joku potkaisi Pyllyttären kiväärin pois hänen kädestään.

Pyllytär ponnahti ilmaan ja potkaisi lähellä olevan mustiinpukeutuneen Kauhuarmeijan soturin aivokurkiaisen seinälle. Hän tipahti takaisin maahan, kierähti ukemilla toisen miehen jalkoihin, vetäisi puukon vyöltään ja iski tällä vihollista alavatsaan. Veri lensi kaaressa. Nopeasti hän kampitti lähellä odottavan sotilaan, vieden tältä jalat alta, ja sitten ponnahti kuin leopardi eteenpäin. Puukon välähdys - uhkaavasti lähestyneen miehen suolet valuivat lattialle. Maassa makaava sotilas yritti turhaan päästä ylös, kun Pyllytär murskasi tämän kurkunpään.

Hän syöksyi, hän kieppui, iski ja potki. Välillä raskas saapas osui häneen ja hän oli hengästynyt. Nopealla liikkeellä hän suorastaan räjähti juoksuun, tempaisi vyöltään kaksi kranaattia, viritti ne ja paiskasi jalkoihinsa, loikaten voltilla valtavan ruumiskasan taa juuri, kun kranaatit räjähtivät ja metallisirpaleet repivät loput Tohtori Kauhun armeijasta riekaleiksi. Vain pari loukkaantunutta ryömi lattialla, ja Pyllytär nouti kiväärinsä ja ampui sillä kummankin kupolit tuusannuuskaksi. Hän liukasteli veressä ja asteli sitten eteenpäin, mutta äkkiä huoneen toinen ovi aukesi.

"PYLLYTÄR!", karjaisi Tohtori Kauhu, ja Pyllytär ehti juuri ja juuri väistää kun Kauhun kyberneettisesti kehoonsa lisäämät konetykit alkoivat louskuuttaa. Pyllytär juoksi vasemmalle ja ennemmin tunsi kuin näki, miten ruumiinviipaleet ja elimet lentelivät räjähdysten voimasta eteenpäin. Tohtori Kauhu nauroi.

"Haa, leijonanaaras on täysin avuton! Katsopa nyt, Pyllyttäreni, uuden ajan koittoa!"
Pyllytär väisteli henkensä hädässä ja kyllästyi sitten koko tarinaan. Hän hyppäsi yhdellä loikalla Kauhun robottiasun päälle, ojensi kätensä ja repäisi Kauhun sisäelimet ulos. Viime voimillaan Kauhu korisi Pyllyttärelle:
"... joukkoni ovat vielä siellä... et ikinä ehdi... sinulle on siinä tekemistä koko loppuelämä..."
Pyllytär kumartui eteenpäin ja lähes kosketti huulillaan Tohtori Kauhun korvaa.
"Minä tiedän. Ja minä pidän siitä. Hyvästi, isä."