Pete katsoi ulos ikkunasta. Elokuinen päivä oli kääntymässä tympeäksi iltapäiväksi. Läksyt olivat tekemättä ja alakerrassa äiti valmisti kanaviillokkia. Radiosta soi turhanpäiväinen iskelmä ja oli suorastaan läkähdyttävän kuumaa, ja kosteaa.

Pete päätti runkata. Häntä oli runkuttanut jo siitä asti, kun hän oli välitunnilla nähnyt Elinan salaa tupakalla. Toppi oli ollut ylhäällä ja paljastanut litteää vatsaa koristavan navan, ja posket lommolla Elina oli vetänyt poskareita LM:stään. Matikantunti oli kulunut tissien syvempää, lähes salaperäistä olemusta ajatellen. Hän halusi Elinaa, halusi koko kahdeksasluokkalaisen kiihkeällä kuohulla.

Pete työnsi kätensä housuihinsa. Pippeli oli kova. Hän avasi varovaisesti housujaan, vain vähän, ja veti kovana jöpöttävän kalunsa esiin. Hän alkoi runkata, kovaa ja puristaen. Silmät painuivat kiinni ja ilme oli päättäväinen. Radiosta soi 30 Seconds to Mars.

Oveen koputettiin. "Haluatko ruokaa olisi valmista?", huusi äiti. Pete pelästyi ja sai ähkäistyä huohotuksensa yli olevansa tulossa ihan just. Äiti metelöi aikansa jotakin ja käveli sitten alas. Pete ei ollut lopettanut hetkeksikään. Hän runkkasi ja ajatteli millaista olisi pussata Elinaa.

Pete tuli verhoille. Hän pyyhki surullisena pippelinsä Nessu-nenäliinaan ja veti tottuneesti housunsa kiinni. Vuotta vanhempi Jokke oli kuulemma kerran saanut, Elinalta. Peteä itketti hetken, sitten hän meni alakertaan syömään mamman pöperöitä. Huomenna olisi ruotsin tentti ja opon tunti.