"Komentaja!", karjaisi perämies ja kääntyi komentaja Bearnaiseen päin kasvot kalmankalpeina. "Tutkassa näkyy jotain!"
Komentaja Bearnaise siristi harmaita silmiään. "Laukaiskaa K-7 -tähtihävittäjälentue! Nostakaa laivan valmiustaso oranssille!"
Avaruushävittäjät singahtivat laivan massiivisesta lentoaukosta kuin hopeiset nuolet. Kapteeni istuutui tuoliinsa ja hiveli sen nahkaista käsinojaa. Kaikkien näiden vuosien jälkeen hän oli vihdoinkin saanut komennettavakseen Yhdistyneiden Maan Tasavaltojen tähtilaivan ja se oli kuin olikin USS Destruction. Suurin, komein ja nopein, hampaisiin asti aseistettu. Maan ylpeys. Sen komentosiltaa koristi sininen maapallo ja teksti "AVE VICTOR".
"Kapteeni!", kiljaisi tutkaupseeri, tummaihoinen Rokyonin lapsi. "Tähtihävittäjät ovat saaneet kontaktin! Kohde on massiivinen!"
"Ruudulle", käski komentaja tyynesti. He kaikki haukkoivat henkeään. Ruudulla näkyi zarkonien taistelulaiva, koodinimeltään Nemesis. He tiesivät mitä tämä tarkoitti. Tämä tarkoitti sotaa.

"Komentaja! Tähtihävittäjälaivue tiedustelee lisäohjeita!", kirkui lentoupseeri paniikin vallassa.
"Rauhoitu, hyvä mies. Muista toki koulutuksesi. Muista, että meidät kaikki" - tässä vaiheessa kapteeni nousi seisomaan ja otti dramaattisesti hitaan askeleen eteenpäin - "on koulutettu juuri tätä hetkeä varten.

Toverini! Aseveljeni! Käymme nyt, turhia kyselemättä, taisteluun ylivoimaista vihollista vastaan. Me tiedämme että he ovat täällä. He tietävät että me olemme täällä. He ovat ylivoimaisia kaikin tavoin. Meidän on turvauduttava järkeemme! Kyllä, me todennäköisesti kuolemme! Ja kuolemamme on oleva turha - materiaalisella tasolla. Mutta vain ja ainoastaan sillä! Sillä elkeemme todistaa jotain: Me emme antaudu! Me taistelemme, katkeraan loppuun saakka, repien ja raastaen!"
Hidas jousivoittoinen musiikki säesti tätä kapteenin useaan kertaan harjoittelemaa puhetta.
"Vapaus! Voitto tai kuolema, muuta emme pyydä emmekä saa! Te olette valmiita, teidät on koulutettu. Tehkää se, minkä voitte, älkääkä yrittäkö enempää! Olkaa valmiita antamaan ja ottamaan, kylvämään ja niittämään, sillä tänään, kyllä, tänään me, USS Destructionin uljaat praetoriaanit, käymme SOTAAN!"
Valtava innostuksen huuto tulvi halki komentosillan ja kapteeni hymyili. Hän tiesi, että tuhannet värvätyt sotilaat jotka täyttivät laivan sokkeloiset syöverit ja jotka oli pakkovärvätty eivät välttämättä pitäisi ajatuksesta, mutta hän tiesi kyllä, että upseeri johtaisi esimerkillään ja häntä seurattaisiin. Hänen perheensä, nuo idioottimaiset upseerit, rakastivat häntä jo nyt ja tulisivat rakastamaan häntä myös silloin kun heidän verensä kiehuisi tyhjiössä ja elimet jäätyisivät. Sota on julma rakastajatar.

"Laukaiskaa kuusitoista KG-X -ionifuusio-ohjusta! Varustakaa kvanttitorpedonheittimet! Sädetykit täysteholle! Laukaiskaa kaikki hävittäjät!", karjui kapteeni Bearnaise. "Perämies, arvioitu kohtaamisaika?"
"Noin kolmekymmentä kaksi minuuttia, sir!", sanoi perämies sotilaallisesti.
"Loistavaa! Avatkaa tuli!"
"Mutta herra komentaja", yritti tutkaupseeri puuttua dramaattiseen tilanteeseen, "kantamaan on vielä 10417 kilometriä!"
"Vaiti! Mikäli avaamme tulen jo nyt, se pelästyttää heidät ja saa zarkonit epäilemään mahdollisuuksiaan! He ovat vain ylikasvaneita hyttysiä, me murskaamme heidät armotta tai sitten he murskaavat meidät, joka tapauksessa tuli auki ja vähän saatanan sassiin!"

USS Destruction syyti tuhoa ja kuolemaa täysin tyhjään tilaan noiden kahden aluksen välissä. Zarkonien hirvittävä, kammottava Nemesis-alus olla möllötti tyhjyydessä kuin saaliinsa kimppuun loikkaava hämähäkki.
"Täysi teho moottoreihin! Sädepoikkeutussuojat etulohkossa täysille! Katkaiskaa hapensyöttö miehistötilaan! Uraa!"
Välimatka lyheni! Kohta muukalaissaastojen alus olisi jo tulitusetäisyydellä, mutta äkkiä kaikki olikin toisin.
"Komentaja, zarkonien alus avaa tulen!", vikisi perämies.
"Mitä..? Väistöliikkeitä!", sihahti Bearnaise ja tunsi, miten valtava alus hyllyi hänen allaan. Violetti sädekimppu halkoi avaruutta ja meni vain hiuksenhienosti ohi.
"Sakrament! Ampukaa sitä kaikella mitä meillä on! Määrätkää hävittäjät rynnäköimään kohdetta!"

Zarkonien alus ampui uudestaan - ja tällä kertaa se osui. "Suojien tehotaso 47%", ilmoitti perämies.
"Pannahinen! Se on voimakkaampi kuin uskonkaan! Tulta!"
USS Destruction kääntyi kuin tuhon enkeli ja tulitti vihollistaan kuin muinainen pakanajumala. Zarkonien alus peittyi räjähdyksiin. "Tuli seis!", komensi Bearnaise. "Kurssi 41-51-78!" Maan ylpeys kaarsi pois ja he katsoivat henkeään pidättäen ruudulle. Räjähdysten hälvennyttyä he kauhistuivat.
"Se on edelleen ehjä! Sen suojat eivät ole laskeneet edes neljää prosenttia! Energiapiikki - se valmistautuu ampumaan", mökelsi aseupseeri.
Bearnaise rojahti tuoliinsa mutta nousi saman tien.
"Me tiesimme näin käyvän! Me tiesimme, että tämä tehtävä jonka juuri ominpäin keksin halutessani mainetta ja kunniaa voisi olla viimeisemme! Mutta me emme aio luovuttaa! Ampukaa sitä perkelettä!"
USS Destruction tulitti zarkoneita vimmaisesti. He näkivät, miten heidän avaruushävittäjänsä yrittivät epätoivon vimmassa väistellä zarkonien ohjuksia ja tuhoutuivat yksi toisensa perään saamatta aikaan yhtään mitään.
"Käskekää K-7 -tähtihävittäjät törmäämään Nemesis-alukseen!", sai Bearnaise huudettua kunnes uusi laservasama iskeytyi heidän suojiinsa. Korviariipivä räjähdys lukitsi heidän korvansa ja USS Destruction tärisi.
"Suojat nollissa, runko puhkaistu! Kapteeni, me vuodamme kuiviin! Käskenkö miehistön aloittaa evakuointi?", kysyi perämies kauhun katse rähmäisissä silmissään.
"Emme! Käskekää pelastusveneiden rynnäköidä ja tarvittaessa törmätä zarkonialukseen! Täysi vauhti! Kaikki voima etutykkeihin! Törmäyskurssille! Huor--"

Bearnaise ei saanut koskaan lopetettua lausettaan, sillä zarkonit tuhosivat tuon pahaisen aluksen ja kaikki siinä olleet ihmiset. Sen jälkeen he tuhosivat koko maapallon ja vittu auringon ja raiskasivat ulkokolonioiden naiset ja niin loppui ihmiskunnan vaellus galaksissa jonka salaisuudet ovat mahtavat ja uhat mielikuvitusta suuremmat ja sen pituinen se.