Kersantti Jackson korjasi asentoaan. Kiveys painoi hänen lonkkaansa kipeästi, mutta muistellen armeijan hänelle antamia oppeja Jackson kykeni sulkemaan kivun pois mielestään. Aurinko porotti kuumasti hänen lihaksikkaaseen selkäänsä, ja hiki valui pitkin hänen rintaansa. Ghillie-puku oli kuuma ja epämiellyttävä.

Kivääri oli tuettu pehmennetyillä, nestejousitetuilla tuilla ja osoitti suoraan Pääkonttorin pääoveen. Kiikaritähtäimen linssisuojus oli vielä paikoillaan, sillä Jackson tiesi, ettei kohde poistuisi ruokailemaan ja lisääntymään ennen iltapäiväviittä. 7,62x51 -panos repäisisi kohteesta suuren möykyn lihaa ja saattelisi tämän tuonelaan viikatemiehen suosiollisella avustuksella.

Kuumuus muistutti Jacksonia kaikista eletyistä hetkistä ja menetetyistä tovereista.Gonzales oli tippunut helikopterin mukana mereen Jäämerellä, Smith teurastettu Vietnamissa, isoisä potkaissut tyhjää taistellessaan yksin natseja vastaan Kotkanpesässä. Miller oli menettänyt molemmat jalkansa Afghanistanissa, ja eilen Jackson oli kuullut, että hänen ensimmäisen avioliiton poikansa oli räjäytetty riekaleiksi Mosambikissa. Mutta hän oli hyväksynyt riskit, ollen näin kuten isänsäkin - sotilas, soturi, valtion miekan terävä kärki.

Hän herkisteli kiväärinsä lukkoa. Suomalaista teknologiaa - kaukaa jääkylmästä maasta oli hänelle tuotu tapon väline. Tappoiko hän? Vai oliko hän sittenkin vain vihollisia tuhoava väline, koira nuorassa. Hän oli miettinyt tätä useasti iltaisin hioessaan pistintään, vetäessään jälleen yhden ilmeettömän loven kiväärinsä tukkiin, rasvatessaan käsiaseensa patruunapesää. Hän oli ottanut pestin vastaan ja hyväksynyt riskit. Joku päivä hän vetäytyisi eläkkeelle.Oma koti, nuori vaimo, koira ja vallltavan kokoinen auto. Vanhat armeijatoverit voisi tavata lähikuppilassa ja muistella vanhoja, kadottaa huonot muistot viskiin ja nauraa yhdessä koomisille tilanteille ja selkäpiitä karmiville läheltä liippasi -keisseille..

Jackson ravisti päätään ja karisti nuo häiritsevät ajatukset päästään. Hän teki sen viime tingassa, sillä aurinko oli jo painunut kauas zeniitistä. Pääkonttorin edessä kävi jo kuhina. Musta Mercedes-Benz -merkkinen taksi oli pysäköity oven eteen. Johnson siristi silmiään ja kaivoi taskustaan esiin 8 kertaa suurentavat kiikarinsa. Etäisyys 257 metriä, tuuli 3m/s itäluoteesta, ilmanpaine 1072bar. Mutta tuo auto ei tulisi kantamaan hänen kohdettaan. Hän tiesi, että hänen kohteensa tulisi matkaamaan hopeisen värisessä Audi A4:ssä. Auto olisi nopea ja kohde siirtyisi lasiovista auton vasemmalle takaovelle melko nopeasti. Johnson arveli, että tähtäysaikaa olisi noin seitsemän sekuntia - enemmän kuin tarpeeksi hänen kaltaiselleen ampujalle, jonka koulutus oli ollut pitkä ja raskas ja tulokset sen mukaisia. Lisäksi Accuracy Internationalin kivääri oli tarkka ja erinomainen.

Johnson vaihtoi asentoaan ja teki koetähtäyksen. Kello lähestyi jo viittä, hän tiesi sen katsomattakin. Aurinko oli oikein, varjot kohdillaan. Tämä hetki oli harjoiteltu jo niin monesti että hän lähes tiesi mitä tulisi tapahtumaan.Hän kuuli kuinka jossain kaukana ulvahti voimakas moottori. Se olisi Audi, hopeanvärinen.

Auto ajoi nopeasti ja varmasti halki parkkipaikan ja kaartoi pääoven eteen. Johnson päästi pitkän henkäyksen ja painoi silmänsä tähtäimelle. Auto pysähtyi ja Johnsonin tähtäin asettui vasemmalle takaovelle, noin 150 cm korkeudelle.

Lasiovi aukesi ja tummaan pukuun pukeutunut pukumies astui ulos. Hänen kasvonsa olivat ilmeettömät, eikä hän tiennyt miten Armeijan kuoleman kuriiri katsoi häntä kylmän lasin läpi. Kiikaritähtäin 687M:n läpi katsoi harmaa, kylmä silmä. Johnson pidätti hengitystään ja puristi liipaisinta.

Laukaus pamahti. Johnson ei reagoinut rekyyliin ja äkilliseen ääneen mitenkään, vaan katsoi värähtämättä tähtäimen läpi. Pukumiehen pää hajosi kappaleiksi kuin vesimeloni, aivonpalat ja kallonsirpaleet pärskähtäen kiillotetulle metallipinnalle. Ruumis nytkähti taaksepäin ja luhistui maahan. Kaikki tapahtui oudon äänettömästi. Audin ajaja kiihdytti välittömästi pois. Tehtävä oli suoritettu.

Johnson ryömi varovaisesti taaksepäin ja tunsi äkkiä, kuinka luoti lävisti hänen aivonsa ja niin hän kuoli.