Päivänä muutamana Vanhanen, Katainen ja koko hallituksen crew tulivat minun ovelleni. Ilmeisesti he olivat kyllästyneet hallinnan vastuuseen ja päättivät, perustuslain, logiikan ja järjen vastaisesti mutta päättivät kuitenkin, antaa kaiken vallan minulle. Tästedes minä, Tapsa, tietoteekkari jo kolmatta vuotta, silmälasipäinen ihminen ja vannoutunut agnostikko, tulisin käyttämään Suomessa kaikkea päätäntävaltaa. Eivätkä he paremmalle ihmiselle olisi valtaa voineet antaa, sillä minä rakastan vapautta ja olen sitä mieltä että kaikkien muidenkin tulisi rakastaa. Olen nähkääs libertaristi.

On varmaan luonnollista, että kaikki yksinäiset, tietokoneita, MAOLin taulukoita ja itsediagnosoitua Aspergerin syndroomaa rakastavat nörttipojat tuntevat jossain vaiheessa kaihoa libertarismiin, mutta minussa tuo kaiho paloi vuodesta toiseen yhtä uljaalla liekillä. Liekillä jolle sytykettä antoivat seksuaalinen frustraatio ja sama raivo valtiota kohtaan jota jokainen kaksitoistavuotias oppii tuntemaan sillä hetkellä kun kuulee poliitikon ehdottavan Post-Apocalyptic Child-Killing Simulator III'n kieltämistä alle kahdeksantoista-vuotiailta. Ja vaikka olin liittynyt Opus Deihin, Suomen Kansan Sinivalkoisiin ja jopa, kuukauden ajaksi, Kokoomusnuoriin, en ollut saanut tuota liekkiä päästää palamaan, palamaan tavalla joka sytyttäisi koko maailman. Kunnes nyt!

Ensimmäinen päätökseni oli, luonnollisesti, lakkauttaa kaikki verot. Usch! Verot ovat varkautta! Varkautta ovat verot! Verotus on kuin varkautta! Varkauden tapainen asia on verotus hyvinkin paljon! Ei, en aio perustella tätä sloganeerausta pidemmälle, sillä miksi minun tarvitsisi? Olenhan libertaristi! Vastapainoksi sitten yksityistinkin kaikki valtion virastot ja muut funktiot, terveydenhuollosta koulutukseen. Huutokauppasin ne huuto.netissä eniten tarjoavalle ja jaoin saadut rahat rikkaimmille suomalaisille korvauksena valtion heitä kohtaan suorittamasta sorrosta, lukuunottamatta Aatos Erkkoa jota vihasin syistä jotka eivät johtuneet tällä kertaa hänen juutalaisesta sukuperästään. Koulutuslaitoksen osti UPM-Kymmene, mikä ilahdutti minua suuresti - olihan UPM-Kymmene suuryritys ja näin ollen moraalisesti minuakin ylempänä. Metsätutkimuslaitoksesta sain harmikseni vain 30 euroa ja postikulut. Ehkä ei olisi pitänyt mainita sen olevan käytetty ja XL-kokoinen.

Ainoan kerran kun harkitsin että voisin säätää lakeja oli kun mietin, miten parhaiten varmistaisin sen että samasta kaupasta voi ostaa heroiinia ja konetuliaseita. Onneksi huomasin että vastapäätä taloani oli juurikin sellainen rakenteilla. Totta kai menin heti ensimmäisenä ostoksille. Tiskin takana minua palveli Jan Vapaavuori. Silmänkään rävähtämättä minua katsoi Jan Vapaavuori kun hypistelin jokaista asetta joka oli tarjolla ja hivelin itseäni. Jan Vapaavuorikin pitää vapaudesta.

Nopeasti olin päässyt yövartijavartion tilaan. Enää ei valtion hallussa ollut kuin armeija, poliisi ja tuomioistuimet - ja sitten muistin! Olin joskus lukenut netistä että oli olemassa kirja jossa libertaristisesti todistettiin että nekin voi yksityistää! Minulla ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin kaupata nekin eniten tarjoavalle. Mieleni oli kirkas ja tyyni. Vihdoinkin olin saavuttanut anarkokapitalistisen yhteiskunnan! Valitettavasti tässä vaiheessa eräs kansalainen osti kaiken maan kotitaloni ympäriltä ja ilmoitti että yksityisalueen omistajana hän sai määrätä alueestaan miten tahtoo ja hän oli päättänyt että minä en tällä alueella saa liikkua tai hän käyttää aseenkanto-oikeuttaan minuun sarjatulen muodossa.

Mikäpä siinä sitten auttoi. Pysyin kotonani ja kulutin ruumiiseeni keräytynyttä vararavintoa. Muutaman kuukauden kuluttua olin jo joutunut syömään poninhäntäni ja vaikutti vahvasti siltä että saattaisin menehtyä, mutta valitettavasti siinä vaiheessa vallankumous oli jo edennyt siihen pisteeseen että punalippua pystytettiin meidänkin kaupunkiimme ja punakaarti toi minullekin ruuaksi leipää ja vettä. Nekin varmasti joltakulta varastettuja! Eikö maailmassa ole oikeutta?

Viideksikymmeneksi vuodeksi määräsi Suomen Kansantasavalta minut pakkotyöleirille riistosta, sorrosta ja kapitalismista, ja joka ilta muut pakkotyöleirin asukkaat mukiloivat minut kun yritin kertoa heille vapauden riemuista. Silti neljänkymmenenseitsemän vuoden jälkeenkin, kun minut glasnostin ja liennytyksen takia aikaisin pois päästettiin, jaksoin uskoa libertarismin tulevaan voittoon ja vapauden riemukulkuun, sillä tiesin, että joku päivä vapauden enkeli tulisi taivaasta, kertoisi minulle että hyvä Tapsa, olet puolustanut vapautta, nyt vien sinut vapausparatiisiin joka sijaitsee vapaustaivaassa ja siellä tulet istumaan Ayn Randin oikealla puolella ja elämään vapaudessa ja logiikassa, nyt, aina ja iänkaikkisesti, A = A.