Istun raitiovaunuun numero 6. Etupenkille, siihen lähelle kuljettajaa. Kaivan laukustani kirjan ja rupean lukemaan sitä. Olen lievästi päissäni ja kirja on minulle uusi. Tilanne on kiihottava.

Olemme päässeet Hagiksen ohi, kun sporan takaosasta alkaa kuulumaan meteliä. Suljen sen ulkopuolelle ja jatkan lukemista. Meteli kuitenkin yltyy ja spora kolistelee eteenpäin. En pysty enää keskittymään kirjaan. Kuulen meteliä ja kirosanoja.

En kuitenkaan katso taaksepäin. Kuulen särkyvän pullon kolinaa. Yritän vielä lukea, mutten voi. Huokaisen syvään ja laitan kirjan reppuun. Kirosanat ja mökääminen jatkuvat. Katson taaksepäin ja huomaan, että muutkin ympärilläni istuvat matkustajat katsovat vaunun takaosaan. Siellä on neljä jätkää jotka ovat kännissä. He mesoavat.

Spora pysähtyy Kurvin jälkeiselle pysäkille. Kaksi poliisia astuu etuovesta sisään.
"Onko ongelmia?", kysyy toinen. En tiedä, vastaako vai vinkkaako kuski, mutta kytät tulevat ineen. Toinen on lyhyt, iloisen näköinen ja vaalea, toinen mitäänsanomattoman keski-ikäinen. Eivätkös poliisit liiku niin että on nuorempi ja vanhempi, muistelen. En ole varma.

Poliisit kävelevät sporan takaosaan niiden neljän nuoren jätkän luo. Katson esitystä. Poliisit pysähtyvät joukon viereen. Toinen sanoo jotain, en saa sanoista selvää.
"Haista vittu!", huutaa joku.
Poliisit tarttuvat pamppuihinsa ja alkavat hakata yhtä pojista. Hänellä on kamelinkarvatakki. Poika kaatuu maahan ja poliisit polvistuvat. Pamput nousevat ja laskevat. On hiljaista.
Yksi pojista yrittää tehdä jotain, jolloin vanhempi poliisi nousee ja työntää hänet kivuliaan näköisesti kumoon. Sitten vanhempi poliisi hakkaa tätä poikaa pampullaan. Kaksi muuta ovat jossain, en näe heitä.

"Pysäytä", sanoo poliisi. Kuski pysäyttää.
"Avaa ovi."
Kuski avaa takaoven. "Tule tänne", sanoo nuorempi poliisi. Kaveri tulee maassa makaavan liikkumattoman pojan luo. He tarttuvat poikaa ja ähisten paiskaavat hänet ulos.
"Nyt toinen."
Poliisit tarttuvat penkeillä retkottavaan mustatakkiseen poikaan ja ottavat tästä rehellisen niskaperseotteen. Poika lentää kaaressa ulos ovesta. En näe, mihin hän laskeutuu. En tiedä niistä kahdesta muusta pojasta.
Poliisit leimaavat matkakorttinsa ja poistuvat. Alamme taputtaa, ensin varovaisesti, sitten innokkaasti. Minäkin taputan.

Matka jatkuu rattoisasti. Voin taas keskittyä kirjaan. Jään pois pysäkilläni, kävelen suoraan suuren poppelin juurelle ja kusen pitkään ja hartaasti.