On perjantai-ilta, tai oikeastaan lauantaiyö! Kello on kolme, ja baarit alkavat sulkeutua - ihmiset palailevat koteihinsa onnellisen illan jälkeen, haluten erilaisia asioita. Monet haluavat epäilemättä inhimillistä läheisyyttä, monet lisää alkoholipitoisia virvokkeita, monet tahtovat ruokailla ja monia nukuttaa. Mutta jotkut ihmiset tuntevat myös vastustamatonta tarvetta tapella. Ja sitä varten olen minä!

Itse näen itseni yhtenä aikamme viimeisistä ritareista, yhtenä niistä jotka antavat ihmisille mahdollisuuden ilmaista itseään ruumiinkielellä - ruumiinkielellä, jota niin valitettavan harvoin käytämme, nyrkkien ja potkujen suloisella sinfonialla. Enkä ota siitä edes hintaa! Ainakaan yleensä - joskus tunnen että olen antanut jollekulle niin antoisan taistelukokemuksen että olen perinyt siitä muutaman setelin, jotka poimin hänen lompakostaan hänen maatessaan maassa. Ja antoisia otteluja olenkin taannut useita, senhän huomaa jo arvista kasvoissani, yleisestä raamikkuudestani ja teräväkärkisistä maihareistani joissa on omituisia tahroja.

Lähdenpä siis majapaikastani kaupungille. Ah, siinä menee ohi ensimmäinen mies joka saattaisi haluta tapella! Näen että rehdin rehellinen kansanmiehen ote on aina palveluntarjoajalle tärkeää, joten menen heti, tuijotan häntä silmiin reilun miehekkäästi ja tiedustelen yksinkertaisella mutta selkeällä kielellä että haluukkonää, vittu, tapella. Hän tuntuu olevan yllättynyt kysymyksestä, ja sopertaa nopeaksi vastaukseksi ei. Voi, mikä pettymys! Yleensä ihmissilmäni hakeutuu heti niihin jotka etsivät yön silmästä sparraustoveria, mutta aina ei voi voittaa.

Mutta kas! Tuo herrasmies kauempana varmaan tahtoisi tapella! Hänellä on nainen mukanaan, mikä voisi vähentää tappelunhalukkuuttaan, (uskaltaisiko tuo mies jättää naisen yksinään tappelun ajaksi? Kaupungilla voi sentään liikkua millaisia pelottavia ihmisiä tahansa!) mutta silti kirmaan hänen luokseen, heiluttaen mukanani ketjua jonka olin kotoa ottanut niitä varten, jotka haluaisivat ketjutapella. Mies kuitenkin lähtee juoksemaan toiseen suuntaan nopeasti. Hmf! Mikä epäkohtelias henkilö! Viha sisälläni kuohahtaa, mutta saan sen nopeasti taltutettua. Nainen jää katsomaan, kun yritän hillitä puhinaani, ja hän katsoo minua pitkään. Tahtoisikohan hän tapella? Naiset eivät yleensä kyllä tahdo tapella. Otan muutaman askeleen naista kohti mutta päätän lopulta toisin, ja nainen lähtee kävelemään samaan suuntaan mihin mies juoksi.

Seuraavaksi vastaani tulee mies, jonka hoiperteleva kävely kielii vahvasta humalatilasta. Ah! Näin vahvasti humaltunut voi olla vain masokisti joka saa parhaat kicksinsä seuraavan päivän darrasta! Otan häntä olkapäästä kiinni ja kysyn, haluaisko hän, saatana, turpiinsa, mutta hän oksentaa kengilleni ja tuupertuu maahan. Eikö täällä halua tänään kukaan tapella? Tietenkin! Nakkijono!

Nakkijonosta löydän oitis sopivan kandidaatin. Nahkatakki, rasvattu kampaus, kaikki! Menen hänen edelleen jonoon jotta voisimme neuvotella tappelusta, ja hän on ensin hieman kieltäytyväinen, mutta lopulta kun tiedustelen häneltä että miksi hän ei, perkele, halua tapella, johtuuko tämä kenties siitä että hän on joku vitun hinttari, hän ottaa minua rinnuksista kiinni. Toiminnan mies! Minä pidän siitä! Otamme pari askelta ja niin alkaa tuo miehinen tanssi, jossa iskuja jaellaan ja otetaan vastaan, jossa hiki ja veri lentävät, jossa autojen ääni säestää ihon hakkausta ihoa vastaan, mutta lopulta kenkäisen häntä mahaan ja tappelu loppuu. Hän on todellakin saanut kokea yöllisen tappelun ihanuuden! Voisin tapella tässä nakkijonossa lisääkin, mutta voi, sieltä saapuvat poliisit, ja vaikka poliisit usein haluavatkaan tapella eivät he ole tässä puuhassa kovin reiluja. Lähden ripeään tahtiin pois.

Olen tehnyt sen, mitä tulinkin tekemään! Mieleni on tyyni ja kirkas. Jotenkin nyt tuntuu että en pystyisi enää tarjoamaan parasta mahdollista tappelua seuraavalle kandidaatille. Ehkäpä ryhdyn mainostamaan muita palvelujani. Kas, vastaani käveleekin joukko nuoria naisia, tiukoissa farkuissaan ja pienet käsilaukkunsa mukanaan. Voi pieniä naisparkoja! Yksin kotimatkalla! Baarielämän ankara viidakko ei ollut tarjonnut heille miehistä huomiota, ja sellaisen saanti ilman muuta nostaisi heidän epäilemättä alamaissa olevaa itsetuntoaan!

Haluaisivatkohan he munaa?