Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


keskiviikko, 20. tammikuu 2010

Selkeyden momentti valtaa

Misu katsoi kaihoisasti - pilluunsa. "Mikä mua vaivaa?" hän ajatteli. Oli niin kauan siitä kun hän oli viimeksi avannut sen, tutkinut sitä syvällisesti, pohtinut sen pitkäkestoista merkitystä, sen ennustuksia, sen historiaa, sen tutkijoita, sen jokaista pienintäkin yksityiskohtaa. Ja niitähän oli, kävijöitä ja yksityiskohtia nimittäin. Mutta aika oli kadonnut, vuosikaudet kuluneet yhtä aikaa vuorten tasapäistyessä.

"Niin, se mulle on käynyt", Misu sanoi ääneen. "Musta on tullut kuin vuori."

Paksu ja korkea. Täynnä varpuja.

Misu oli tänään tuolla haikealla ja haalealla päällä, mikä oli vastenmielistä ja niin... kaikin puolin jotain että en voi edes tietää että mitä! Misu päättikin innostaa itsensä uuteen intoon. Ottaisinko tuon käteeni, Misu pohti. Jaa niin minkä?

Samassa Misu alkoi tuntea omituista värinää ja surinaa. Hän hypähti ylös sohvalta, veti housut jalkaansa ja nolostellen katseli ympärillensä. Missä SURISEE? Misu unohti hetkeksi sen mitä hän oli äsken yrittänyt ajatella, ja yritti nyt ajatella, että mitä mahtoi olla surina, joka oli herättänyt hänet tästä houreesta johonkin uuteen houreeseen. Syke nousi. Paita tuntui kuumalta. Mitä tapahtuu. En muista mitään. Surina jatkui, ei tullut mistään.

Houre valtasi mielen ja ruumiin. Ruumis kuumeni, mieli kärisi ja tirisi. Ei ollut enää vaihtoehtoja, Misun oli välttämättä riisuttava kaikki VAATTEET niin että jäljellä oli enää kuuma ja tirisevä ruumis, joka surisi ja kieri lattialla. Vesilammikko oli hikeä, hötäkässä kaatunutta kylmää kahvia.

Misun silmät eivät enää pystyneet keskittämään katsetta, sillä hänen ruumiinsa tärisi houreen kourissa. Silti hän nuoli kahvia. Ja kaiken sen horrorin keskelläkin Misu yhtäkkiä ymmärsi:

"En mä ole vuori, mä oon tulivuori! hän huusi.

Ja magma valui ulos hänen pill

tiistai, 28. huhtikuu 2009

Isku vasten kapitalismin kasvoja

Nousimme kahdelta Arin autosta. Arin? Ai minkä Arin? Ai runkkarin vain? Metsätien pätkä oli pimeä ja hiljainen, vain rastaat huutelivat yössä. Ari poltti jatkuvasti tupakkaa ja oli silminnähden hermostunut. Minua ja Minnaa ei jännittänyt mitenkään kauheasti, vaikka tiesimme tämän olevan tähänastisista teoistamme ehkä se suurin, tärkein ja mahdollisesti vaarallisin. Jätimme auton auki ja maalasimme rekisterikilvet yli lateksilla. Takakontista otimme mukaan kaksi videokameraa, kahden sivuleikkurit, valonvahvistimen ja muita tarpeellisia aiheita. Ari mietti hetken, ottaisiko hän pesäpallomailan mukaansa. Päätimme kuitenkin jättää sen autoon.

 

Kävelimme pimeän metsän halki hiljaa ja varovasti. Metsikkö ei ollut laaja. Pohjanmaan tylsässä kangasmaastossa voi kuitenkin helposti eksyä, joten Ari otti GPS-paikantimeensa muutaman reittipisteen jotta löytäisimme pahassa tilanteessa nopeasti takaisin. Olin huolestunut, sillä tämä vaikeuttaisi pakoamme mikäli asiat menisivät pieleen. Päätin kuitenkin olla sanomatta mitään, sillä en halunnut hermostuttaa jo nyt hermostunutta Aria tai Minnaa. Metsikössä kajasti jo heikko keltainen valo. Se tuli edessämme olevasta aidatusta rakennuskompleksista. Kuulimme jo farmin äänet. Viimeiset parikymmentä metriä vuoroin ryömimme, vuoroin konttasimme läheiseen ojaan ja tarkastelimme tarhaa.

 

Viime vuosisadan loppupuoliskolla Hansonin veljekset olivat kova sana viihdeteollisuudessa. Näitä olentoja sorrettiin ja käytettiin häpeilemättä rahantekokoneina. Ajan saatossa levyimperiumit eivät kuitenkaan enää tahkonneet rahaa samaan tahtiin, joten hansoneita ruvettiin käyttämään ensin vetojuhtina, sitten koe-eläiminä. Joku kuitenkin huomasi, että hansonien turkki oli ominaisuuksiltaan ylivertainen sekä minkkiin että kettuihin verrattuna, joten hansoneista tuli turkiseläinten eliittiä. Farmeja oli maailmalla vain muutama, joista jokaisessa oli joitain kymmeniä hansoneita. Kasvatuksen vaikeuden takia turkkeja on jatkuvasti tarjolla vähän, ja niistä maksetaan tuhansia euroja kappaleelta.

 

Tarkastimme ympäristön ja huomasimme pari valvontakameraa jotka eittämättä havaitsisivat sisääntunkeutumisemme. Olimme tietoisia tästä ja tiesimme jo, että vartijoilla kestäisi ainakin kahdeksan minuuttia siihen, että he olisivat paikalla. Farmissa ei näkynyt ketään. Siellä oli suodastaan haudanhiljaista – hansonit nukkuivat öisin, mikäli pystyivät. Suurin osa oli todennäköisesti huumattu. Kaasukammio oli etelänurkkauksessa, ja omistajan asunto ja työläisten parakit olivat noin kilometrin päässä. Sieltä tultaisiin paikalle melko nopeasti. Meillä ei siis ollut paljoakaan aitaa.

 

Laitoimme kuulosuojaimet päähän ja syöksyimme aidalle. Harjoittelun suomalla taidolla aidasta läpi murtautumiseen meni alle puoli minuuttia. Meillä oli aikaa viisi minuuttia. Kuulokkeiden läpi kuulimme, miten metelin herättämät hansonit ääntelivät korviahuumavalla pauhulla. ”Mmmmbop, mmmbop!” Tarhan työntekijät käyttivät aina kuulosuojaimia. Kuvasin itse kameralla Arin ja Minnan avatessa häkkejä. Ulosteiden ja veren tahrimat huumaantuneet hansonit runtelivat itseään kaltereita vasten. Monilla oli pahoja infektiota raajoissaan – stressaantunut hanson yrittää usein purra itseltään kädet irti. Jatkuvasti murretuista häkeistä pomppi esiin uusia ja uusia pikku karvaturreja. Viisi minuuttia oli ohi nopeammin kuin tiesinkään. Kuulin jo moottoreiden jyminää jostain, läheltä kai. Syöksyimme hansonlaumassa ulos leikkaamastamme aukosta ja syöksyimme metsään.

 

Minna tapettiin ensimmäisenä. Yhtäkkiä veren ja kauhun pelästyttämät hansonit syöksyivät hänen kimppuunsa. Hän ehti huutaa vain hetken, selvästi ja kirkkaasti. Aivan kuin häntä ei olisi sattunut yhtään. Viimeinen ääni minkä hänestä kuulin oli sidekudoksen rutinan ja repeytyvän lihan äänten seasta kuuluva vaimea huokaus. Kuin väsyneen ihmisen huokaus. Olin vain pienen hetken paniikissa, sillä en osannut aavistaa tätä, mutta nopeasti ajatukseni selkeytyivät ja tunsin olevanni valveilla ja harkintakyvyltäni täysin viileä. Juoksimme Arin kanssa autolle ja starttasimme sen. Takapenkille piiloutunut hanson ei sanonut mitään, vaan karkasi suoraan Arin kurkkuun. Kun ihmisen aukirevityistä kaulavaltimoista suihkuaa verta, se tuo mieleen rubiinit. Veri on niin kauniin punaista. Suuntasin taskulampun hansonin silmiin, jolloin se pakeni ulos autosta. Ajoin kuin unessa kotiin, josta minut noudettiin aamulla poliisikuulusteluun.

 

Tässä iskussa vapautettiin yli 100 hansonia, joista suurin osa löytyi kuolleina. Osa on opetellut saalistamaan kissanpentuja ja pikkulapsia. En kadu mitään, mitä tein. Eivätkä Minna tai Arikaan katuisi.

tiistai, 24. kesäkuu 2008

Kansalliserotiikkaa

Avaan television ja näpsäytän päälle Porno-TV:n. Semmoista se on nykyään, pornoakin saa katsella. Ryystän kaljaa hipelöiden kiveksiäni ja katselen mainoksia. Voi halvattu, mainoksia. Tällä kanavalla mainostetaan raejuustoa. Selevä.

Ruutu pimenee. Olen valmiina katsomaan pornoa. Porno, runkkaus, ejakulaatio ja onnen tuokiot nuo; näistä asioista saan nautintoa ja niin saa moni muukin. Suomi-Filmin logo ilmestyy ruudulle ja saa minut pidättämään hämmentyneenä hengitystäni. Jääkärimarssi pärisee taustalla. Kuva on mustavalkoinen ja rakeinen.
"Ohjaaja J.V.Schnellman", sanon ääneen nähdessäni nimien vilistävän ruudulla.

Palmikkopäinen blondi kävelee niityllä. Otan munan käteen, tää on sitä, ou jea! Hän poimii kukkasia, ovatkos ne sinivuokkoja, nehän taitavat olla rauhoitettuja.. Ja yhtäkkiä hänen ympärillään on laulujoutsenia. Aivan helvetisti laulujoutsenia. Tumputtelen laiskasti ja katson, miten nainen innostuu. Hän tarttuu laulujoutsenta kaulasta ja survoo sen pään ja pitkälti kaulaakin.. Niin. No. Arvanettekin minne. En oikein tiedä eläinpornon laillisuudesta, mutta nyt taustalta laukkaa esiin leijona. Sillä on sinivalkoinen viitta! Se on Suomen leijona! Hyvä Suomi!

Tuijotan monttu auki miten leijona ja nainen köyrivät hetken niityllä. Joku perkele on mennyt tekemään Finlandia-hymnistä halpaa diskofunkia ja se soi taustalla. Joku ampuu konekiväärillä myös. Mutta voi kauhistus!

Nainen on nyt pukeutunut Suomen joutseneksi, mutta metsästä kirmaakin esiin valtava karhu! Hän repäisee naisen vaatteet auki - ei, sehän on ruma mies pukeutuneena karhuksi, joku asia tässä maailmassa on sentään hyvin, huh, runkkailenpas vähäsen - ja työntää melkoisen sapelinsa suoraan neitokaisen kaikkein pyhimpään. Niin he nylkyttävät toisiaan. Hirvittävää! Edestä, takaa, päältä ja alta, kaikin tavoin, kasvoilleen sylkien ja kuola pärskyen. Nainen huutaa ja kiroilee.

Karhu tarttuu naista toisesta kädestä ja toisesta jalasta ja repäisee ne irti. Tulee hetkeksi aivan hiljaista. Sitten nainen alkaa voihkia kiihkeästi ja karhu yhtyy häneen voimalla hellästi takaapäin; ottaa naisen kuin koiran, vaikka onkin karhuksi puettu mies. Niin köyriminen vain jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu. En jaksa enää pitkittää väistämätöntä, vaan ejakuloin välinpitämättömästi vaatteilleni ja syliin. Karhu-ukko panee naista edelleen. Verta, irtoraajoja ja tämä. Diskofinlandia saavuttaa jonkinasteisen kliimaksin, niin saavuttanee nainenkin, minä en. Suljen töllön ja menen ulos tupakille. Ihana maa tämä Suomi.

torstai, 19. kesäkuu 2008

Supersankaruudesta vielä

Ah-ah! Taas kerran minä, suuri Supersankarimies, saan puolustaa viattomia ja jakaa oikeutta! Taas kerran superkuuloni
kuulee, kuinka konnat tekevät konnantöitään! Tällä kertaa lurjus, jonka nyt näenkin super(röntgen)katseellani,
on ryöstämässä vanhalta mummolta laukkua! Tämä minun on estettävä! Superloikalla ponkaisen ilmaan ja liitelen, nyrkki
ojossa, rikollista kohti.

Laskeudun jaloilleni, rintakehäni aaltoillen miehekkäästi, ja pullistelen lihaksiani ainakin kolmessa eri asennossa.
Sen jälkeen lausun syvällä rintaäänelläni "Lopeta, kelmi, ja päästä tuo vanhus vapaaksi, tai minä, Supersankarimies,
tulen rankaisemaan sinua mitä oikeudenmukaisimmalla tavalla! Toivon ryövärin pelästyvän tätä näytöstä ja lähtevän
luikkimaan pakoon häntä jalkojensa välissä - että hän ei tietäisi... salaista heikkouttani...

Rikollinen hölmistyy, sitten hymyilee. "Hah! Supersankarimies! Tiedän salaisen heikkoutesi!" hän huutaa. Voi ei! Tietääkö
hän todellakin että salainen heikkouteni on... lain rikkominen?

Kyllä hän tietää! Hän jatkaa mummon ryöstämistä, ottaen mummon käsilaukun itselleen. Sehän on lainvastaista! Tunnen
voimieni katoavan ja myös kriminaali sen huomaa, naureskellen häijysti. Hän kolkkaa mummon! Argh! Tuskin pystyisin
nyt superloikkaan ja supernyrkkinikään ei enää löisi edes lastulevyä halki. Haukon henkeä! Julma rikollinen päättää
kiduttaa minua lisää ylittämällä kadun suojatien vierestä ja kusemalla seinää vasten. Olen maassa ja avuton. Tuskin
pystyisin liiskaamaan hyttystäkään.

Rikollinen, ehkä säälin vallassa, tyytyy tällä kertaa vain juoksemaan pakoon mummon omaisuus mukanaan. Ehkä minun pitäisi
vaihtaa uraa.

tiistai, 3. kesäkuu 2008

Yöpervo

Nojaan eteenpäin ja räpsytän silmäripsiäni peilikuvalleni. Hymyilen. Kesäyön pulssi tuntuu jo ohimoissani ja nivusissani. Mutristan huuliani ja hieron varovaisesti sänkeä leuassani. Päässäni on vaaleanpunainen peruukki jonka alla rasvaiset pitkät miehenhiukseni hulmuavat.

Rasvaan ihoni ja vedän ylleni nätin kesätopin - sen kirkkaankeltaisen. Se on nätti, minä olen nätti, maailma on nätti! Jalassani on mustat nahkastringit. Vedän jalkaani Nokian kumisaappaat - very kinky indeed - ja otan rankaisija-naamion naulasta. "Taksi!" Matka yökerhoon alkaa.

Astun sisään yökerhoon. Huomaan hämmentyneet katseet. Ne vaeltavat pitkin vartaloani. Minulla stondaa ja he näkevät sen. Kaikki näkevät sen. Hymyilen ja isken silmää, puhaltaen samalla purukumikuplan sillai vietellen. Baaritiskille siis!

"Tarjoilija! Juottakaa minut kovaan humalaan!" Mies tekee työtä käskettyä. Viereeni tulee joku iso ja ruma mies.
"Hei...", aloittaa hän, mutta keskeytän hänet kevyellä poskisuudelmalla ja kirosanoilla. Kerron hänelle, miten tahtoisin hänen kiemurtelevan edessäni. Mies poistuu. Voi, miehet! Ne ovat niin hassuja.

Kello lyö kolme. Otan siittimeni esiin ja heiluttelen sitä muille yökerhon asiakkaille. Joku jahtaa minua. Tanssin kuin keijukainen ja kylvän ympärilleni paperiruusuja ja pärskyttelen halpaa hajuvettä muiden ihmisten tuoppeihin. Nahkastringini hikoavat ja puristavat pallejani. Joku yrittää tarttua minuun, mutta kuin Tarzan heilahutan itseni tanssilattialle. Hetken seison spotissa yksin, lanteitani heilutellen ja riuhtoen halpahallin rytkyjä paiseisen vartaloni yltä - ja laulan:

"Yöpervo,
olen hento yöpervo,
tanssin, riisun vaatteiden verhon
silmää isken, pojat ei mua saa"

Aamulla herään väsyneenä, tahmaisena ja sidottuna miestenvessan lattialta. Vain näin tunnen eläväni.